Tällä viikolla työaikaa on kulunut aikaa aivan liikaa auton ratissa siirtyessä paikkakunnalta toiselle ja kokouksesta kokoukseen. Toisaalta tuttuja reittejä ajaessa tulee pohdiskeltua kaikenlaista. Viime päivinä mielessäni on vahvasti pyörinyt talvien muuttuminen. Tiistaina ajaessani Porista kohti Euraa havahduin, että joko nyt on kevät. Maaliskuu on vasta alkanut ja aurinko paistaa lämpimästi sulattaen teiltä ja pelloilta lunta ja jäätä. Vesi solisee ojissa ja puroissa ja räystäät tippuvat. Matkalla pysähdyin huoltoasemalla ja avuliaan myyjän tankatessa autoani juttelimme talvien muuttumisesta. Muistelimme lapsuuden maaliskuisia lumihankia. Joka talvi oli niin vahvat hankikannot, että hangella pääsi hiihtämään, potkimaan kelkalla, juoksemaan ja joskus ajamaan pyörällä tai jopa mopolla.

Milloin viimeksi on ollut hankikantoja? Itse muistan 2000-luvulta yhden talven, jolloin pääsin kotiovelta hiihtelemään hankikannoilla Kiukaisten ja Euran peltoaukeilla. Pääosin talvet ovat olleet hyvin leutoja, lyhyitä ja vaihtelevia. Sateet ovat viime talvina tulleet pääosin vetenä ja talvitulvat ovat olleet lähes jokavuotisia. Vesistöillemme leutojen, runsassateisten talvien yleistyminen ovat uhka. Talvisateet huuhtovat maa-alueilta runsaasti mukaansa humusta, kiintoainesta ja ravinteita. Kosteikot eivät talviaikana sido ravinteita yhtään ja pahimmillaan suuret virtaamat huuhtovat kosteikoista ja laskeutusaltaista sinne pidättyneen aineksen.

Kuluva talvi on ollut vesistökuormituksen kannalta hyvin hankala. Loppuvuosi 2015 oli hyvin lämmin ja sateinen. Joulukuun alussa esimerkiksi Yläneenjoen virtaama oli yli kaksinkertainen ajankohdan keskimääräiseen virtaamaan nähden. Vaihtelu on ollut hyvin voimakasta. Tammikuun puolivälissä oli kovat pakkaset ja virtaama pieneni aivan minimiin. Tammi-helmikuun vaihteessa sää taas lämpeni ja vettä satoi reippaasti, mikä kasvatti virtaamat taas huippulukemiin. Sulan ja pakkasen jatkuva vaihtelu lisää maa-aineksen ja ravinteiden huuhtoutumista merkittävästi. Kun maa on muutoin roudassa ja pintakerros sulaa, maa-aines liukuu herkästi vesisateen mukana roudan pinnalta vesiin. Paitsi että se lisää vesistökuormitusta, se heikentää maaperän kasvukuntoa, kun tärkeää eloperäistä ainesta ja ravinteita huuhtoutuu pois. Maaperän kasvukunnon turvaaminen ja parantaminen onkin keskeinen ravinnehuuhtoutumien vähentämismenetelmä.

Tällä hetkellä päivä pitenee kukon askelin. Siitä olen nauttinut työpäivien jälkeen hiihtelemällä seudun järvien jäillä. Pyhäjärvellä eräänä iltana hiihdellessäni pohdin, että mitähän jään alla tapahtuu. Pyhäjärvelle jää tuli vasta tammikuun alussa 2016. Aiemmin, kun jääpeitteinen aika oli selvästi pidempi, järveen tuleva kuormitus ehti laskeutua jääpeitteisenä aikana suurelta osin Pyhäjärven syvänteeseen. Kun järvi velloo vapaana pitkälle talveen, kuormitusta tulee runsaasti ja jääpeitteinen aika jää lyhyeksi, ravinteet ja kiintoaines eivät ehdi laskeutua, vaan pyörivät vesimassassa lähes ympäri vuoden. Se lisää veden sameutta sekä leväkukintojen ja rehevöitymisen riskiä. Talvien lämpeneminen, sateisuuden lisääntyminen ja talvitulvat ovat yksi suurimmista vesiensuojeluhaasteista tällä hetkellä. Haitallisten vaikutusten torjumiseen tarvitaan kaikkien alueella toimivien ja vaikuttavien tahojen osaaminen ja tahto.

Järven jäältä palattuani korvissa soi (alkuperäisestä sanoituksesta hieman poiketen) korvamato: Tulkaa talvet takaisin, olkaa niin kuin ennenkin…

Juttu on osa Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa. Pyhäjärven puolesta ilmestyy kerran kuussa Alasatakunta -lehdessä ja Auranmaan viikkolehdessä. Kaikki sarjan jutut on luettavissa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.