Tällainen tunnustus lämmittää tietenkin suuresti – kiitos siitä! Samalla se herättää monia aiheeseen liittyviä muistoja kuluneiden vuosien varrelta.

Sattuneista syistä mieleeni on erityisesti jäänyt ensimmäinen julkinen esiintymiseni Pyhäjärvi-seudulla syksyllä 1982. Kollegani Martti Soikkelin oppilaat tekivät 1980-luvun alussa paikallisella rahoituksella kesäisin tutkimusta Pyhäjärvellä, ja perinteisiin kuului, että kesän tuloksista kerrottiin syksyllä paikallisille asukkaille. Olin juuri aloittanut Turun yliopistossa elokuun alusta 1982, joten minulla ei ollut vielä mitään tekemistä kenttätöiden kanssa. Mutta Martti pyysi minua kertomaan muutamalla sanalla yleisemmin järvitutkimuksista Suomessa. Mikäs siinä, lupasin, ja kiireisen opetuspäivän aikana ehdin hahmotella puheen sisältöä paperille muutaman ranskalaisen viivan verran. Perillä Säkylän kunnantalolla paljastui, että kyseessä olikin iso yleisötilaisuus, jollaista en ollut osannut aavistaakaan. Heti ovella lehdistö tuli kysymään paperiselostetta tulossa olevasta esityksestä. Jouduin kertomaan, ettei paperia ollut ja että esitys oli vielä kokonaan omassa päässäni, joten heidän oli koetettava poimia olennainen sisältö puheestani. Hyvin tuo reporttereilta onnistui, puhetta oli varsin laajasti ja aivan oikein referoitu myös valtakunnan lehdissä. Turun Sanomien lisäksi Helsingin Sanomat antoi mukavasti palstatilaa, sillä vedenottohankkeen takia Pyhäjärven ekologia oli silloin ”kuuma” aihe.

Kaikkein varhaisin yhteyteni Pyhäjärven asioihin juontuu kuitenkin jo 1970-luvun loppupuolelle. Olimme 1972-1974 toteuttaneet Suomen ensimmäisen järviekosysteemitutkimuksen Lammin Pääjärvellä, ja hankitun aineiston perkaaminen ja jatkotutkimukset olivat vielä käynnissä. Limnologi Hans Vogt soitti minulle ja kysyi, riittivätkö Pääjärvi-tutkimuksen tuottamat tiedot sen arviointiin, miten mahdollinen vedenotto vaikuttaisi Säkylän Pyhäjärveen, vai pitäisikö itseään Pyhäjärveä vielä tutkia. Vastauksesta ei liene epäilystä – nämä järvethän ovat täysin erilaisia, Pääjärvi Suomen syvimpiä järviä ja melko ruskeavetinen, Pyhäjärvi kokoonsa nähden matala ja luonnostaan kirkasvetinen. Niin kuin nähty on, ihan vähällä tutkimuksella Pyhäjärven ekosysteemin käyttäytyminen ei auennut.

Yksi ensimmäisiä tutkimustehtäviä Turkuun saavuttuani 1982 oli uudistaa Pyhäjärveä koskeva tutkimushankehakemus Suomen Akatemialle. Aikaisempi Martti Soikkelin nimissä tehty hakemus ei ollut tuottanut tulosta, ja kirjoitimme sen pienen ryhmän kanssa täysin uusiksi. Lähdimme etsimään Pyhäjärven poikkeukselliseksi tunnetun kalaisuuden ekologisia perusteita. Tällä hakemuksella saimme Suomen Akatemialta kolmivuotisen tutkimussopimuksen. Se oli ensimmäinen kaikkiaan kymmenen johtamani lähes peräkkäisen Akatemian rahoittaman tutkimushankkeen sarjassa. Kolme seuraavaa hanketta keskittyivät muikun kannanvaihtelun syihin, mutta sen jälkeen pääpaino siirtyi rehevöityneiden järvien kunnostusten tutkimukseen, jossa Pyhäjärvi oli vain yhtenä kohteena muiden järvien joukossa. Sarjan viimeisimmät hankkeet tähtäsivät vesistöjen ravintoverkkojen rakenteen säännönmukaisuuksien selvittämiseen luonnon vakaiden isotooppien määräsuhteiden avulla.

Jo ensimmäistä hanketta suunniteltaessa kiinnitin huomiota siihen, että Pyhäjärven ulkoinen kuormitus oli hiukan liian korkea javoisi johtaa järven rehevöitymiseen. Toisaalta järven veden fosforipitoisuus oli tuntuvasti alhaisempi ja veden laatu siten parempi kuin kansainvälisestä järviaineistosta olisi kuormituksen ja järven ominaisuuksien perusteella voinut odottaa. Tämä jälkimmäinen havainto voi liittyä siihen myöhemmin selvinneeseen faktaan, että Pyhäjärvi on aikaisemmin ollutkin paljon nykyistä rehevämpi – sen ekosysteemin nykyinen suhteellisen hyvä tila voikin olla seurausta ravintoverkon rakenteesta. Pyhäjärven vähittäisen rehevöitymisen uhka kirkastui itselleni 1980-luvun aikana niin että ryhdyin siitä puhumaan myös julkisesti, kannustaen toimintaan kehityksen torjumiseksi. En toki ollut ensimmäinen tästä puhumassa – Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja Kyösti Jumppanen varoitti rehevöitymisestä jo 1980-luvun alkuvuosina, kun fosfori- ja perustuotantoarvot kohosivat parina vuonna hälyttävästi, ja vuonna 1982 koettiin syanobakteerien massaesiintymä. Näihin oli kyllä silloin ohimeneviä syitä, kesän 1981 poikkeuksellinen sateisuus ja vuonna 1982 syntynyt poikkeusvahva kuorevuosiluokka.

Muutaman vuoden kuluessa tämän jälkeen, kun myös ympäristöviranomaiset olivat olleet aloitteellisia asiassa, vastuu Pyhäjärven rehevöitymisen pysäyttämisestä siirtyi paikallisten toimijoiden käsiin. Pyhäjärven suojelurahasto perustettiin 1995, ja se on siitä lähtien koordinoinut järven hoitoa. Toiminnan jatkuvuus vahvistui, kun Pyhäjärvi-instituuttiin perustettiin vesistötoimiala vuonna 2006. Keskeinen piirre tässä työssä on ollut jatkuva vuoropuhelu tutkimuksen ja käytännön järven hoidon välillä. Yleisesti maailmallahan ongelmana on pitkä viive tutkimustulosten julkistamisen ja niiden käytäntöön soveltamisen välillä. Pyhäjärvellä tutkimusta on tehty pitkälti järven hoidon tarpeista lähtien; toisaalta hoitoa on suunniteltu tutkimustiedon pohjalta. Sama periaate on ollut käytössä myös Kaarinan ja Liedon Littoistenjärven hoidossa, vaikka siellä järven tilan heikkenemistä ei kyettykään 2000-luvulla estämään. Yksi Pyhäjärven suojelurahaston menestyksen keskeinen perusta on juuri tutkimuksen luonteva ja vahva osuus toiminnassa. Tietoa on myös haettu kaikkialta maailmasta, ja useat kansainväliset hankkeet ovat olleet hyvin antoisia.

Syksyn 1982 esitelmätilaisuuden yhteydessä Turun yliopisto lahjoitti Säkylän kunnalle tammen taimen, jonka istutin yhdessä Martti Soikkelin kanssa Säkylän kunnantalon järvenpuoleiseen puistoon. Tammen kasvu oli aluksi kituliasta, sillä kasvitieteellisestä puutarhasta saadun taimen juuret olivat aika pahasti kuivahtaneet ennen kuin pääsimme istutushommiin. Mutta myöhemmin kasvu kyllä parani, ja puu lienee yhä hengissä. Puun juurella on muistolaatta, josta lahjoittaja selviää. Olen ristinyt tämän tammen ”hyvän tiedon puuksi”. Tammi on sitkeä, hidaskasvuinen mutta vankka ja pitkäikäinen puu – vertauskuvallisesti se sopii kuvaamaan myös Pyhäjärven suojelun ja tutkimuksen kehitystä!

Kiitospuheen on kirjoittanut professori emeritus Jouko Sarvala, jolle myönnettiin 18.4.2016 Pyhäjärven suojelija -palkinto. Pyhäjärven tutkimuksen alkuvaiheista on kirjoitettu lyhennetty versio myös Pyhäjärven puolesta palstalle. Pyhäjärven puolesta palsta ilmestyy kerran kuussa Alasatakunta -lehdessä ja Auranmaan viikkolehdessä. Kaikki Pyhäjärven puolesta jutut ovat luettavissa täältä.