Joka päivä on edessä sama murhe; mitä ihmettä teen tänään syötäväksi. Enää ei toteutusta rajoita kiire, koska ruokakuntaani kuuluu vain aikuisia. Mutta silti.
Viime aikoina olen kääntynyt vahvasti laatikkoruokien puoleen aikaisempien keittojen ja peruna-kastikeyhdistelmän sijaan. Parhaassa tapauksessa lisukkeita vaihtamalla seuraavana päivänä syödään ilolla samaa laatikkoa kuin edellisenä päivänä. Ja uuniruoan voi aina valmistaa edellisenä iltana, jäähdyttää nopeasti terassilla tai parvekkeella ja ennen nukkumaan menoa siirtää sisälle vakaampiin kylmätiloihin.

Useimmin teen punajuuripaistoksen valmiista pakastepussista, puolison mielestä vähän liiankin usein. Lisukkeena salaatti, valkosipulikurkku, kananmuna, tarvittaessa broileria tai kalkkunaa (lue: kunnon makkaraa). Käytän mielelläni salaatissa tuoreita herkkusieniä. Kaikki eivät niitä tuoreeltaan purematta niele, mutta ei kai ole tarkoituskaan. Meille uusi arkiruokaherkku on löytynyt Kokemäen suunnalta. Jauhelihakaalilaatikko ja ohje löytyy tästä linkistä. Mielenkiintoista oli helmiryynien käyttö laatikkoruoassa. Toimii. Samassa reseptivihossa on monenmoista muutakin uudella tavalla valmistettua.

Piti lähteä tuttavapariskunnan kanssa ihan vaellukselle asti, jotta hurahdin tuorepuuroon. Suunnitelma oli kävellä Kuhankuonon maisemissa vajaa kymmenen kilometriä, mutta auringon jo laskettua ja hämärän hiivittyä metsikköön oli takana reilu kaksikymmentä kilometriä ja olin aivopesty. Maailman paras välipala on tuorepuuro: desi piimää, desi kauraa, desi marjoja metsästä tai omalta pihalta ja hunajalla maustettua pellavarouhetta muutama lusikallinen. Vielä en ole tätä puuroa tehnyt työhön vietäväksi lounaaksi tai iltapäivän välipalaksi, mutta tulette vielä näkemään.
Kesällä kerään marjasekoituksia suoraan marjapensaista pakastusrasioihin. Toimivat todella hyvin smoothien tai tuorepuuron maustajina. Mansikkaa, mustikkaa ja puolukkaa voi sitten käyttää isompia määriä kerralla. Banaani on tietysti hyvä makeuttaja, mutta ei se sentään hunajaa voita.

Vihannesten ja kasvisten pakkosyöttöä perheelle pitkään harrastaneena sain tukea yllättävältä taholta. Leicesterin yliopistossa on tutkittu prosessoidun ruoan vaarallisuutta. Myös kotioloissa käsiteltyihin kasviksiin ja vihanneksiin kehittyy nopeasti elimistölle haitallisia molekyylejä. Niinpä jokaiselle ruokailijalle tehdään pikku kulhoon oma salaatti, jota voi hieman painottaa (lasten) omien mieltymysten mukaan. Eipä tule laitettua jäljelle jäänyttä salaattia jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Siellähän se sitten rauhassa kehittelisi ties mitä yhdisteitä.

Lähiruoan valmistaminen on niin helppoa tällä seudulla. Oikeastaan olisi vaikeampaa tarjota antilähiruokaa.

Lähiruokalautasella, Elina

Tämä blogiteksti kuuluu Pyhäjärvi-instituutin Lähiruokalautasella-sarjaan, jossa Pyhäjärvi-instituutin henkilökunta kertoo suhteestaan lähiruokaan. Juttusarja ilmestyy kerran kuussa. Lähiruoka-aiheesta lisää Satakunnasta – Sikses parasta –hankkeen nettisivuilla ja Sillai kai? –blogissa.