Euran Luistarin kalmiston arkeologisissa kaivauksissa löydetyt rautakautiset esineet ovat monelle tuttuja. Kaivauksissa otettiin talteen myös suuri määrä hammas- ja luujäänteitä, joihin kohdistuvat uudet tutkimukset yhdistävät kahta parhaillaan käynnissä olevaa, Koneen Säätiön sekä Jane ja Aatos Erkon säätiön tukemaa tutkimusprojektia. Laura Arppen johtama Elämänhistoriat Hampaissa tutkii Luistarin kalmistoon haudattujen ihmisten ruokavaliota ja terveyttä. Päivi Onkamon johtama SUGRIGE puolestaan selvittää suomalaisugrilaisten kansojen geneettistä alkuperää. Luistariin haudatuista ihmisistä on otettu parikymmentä muinais-DNA-näytettä, jotka myös radiohiiliajoitetaan. Ajoitustutkimuksilla pyritään varmistamaan se, että tutkittavat luut ja hampaat kuuluvat samaan aikaan kuin haudoista löydetyt esineetkin.

Maanviljelys oli rautakauden Lounais-Suomessa jo vakiintunut elinkeino, mutta katovuodet olivat yleisiä. Luistarin tutkimusten perusoletuksena on se, että Pyhäjärven lähellä asuneet ihmiset ovat hyödyntäneet järven rikasta kalastoa ravinnossaan ympärivuotisesti. Mahdollinen kalansyönti täytyy huomioida myös ajoitustutkimuksissa. Radiohiiliajoitusten kalibraatiokäyrät perustuvat ilmakehän hiiliarvoihin. Vesiympäristössä kiertää kuitenkin ilmakehää vanhempaa hiiltä, joka vaikuttaa kaloihin tallentuneisiin radiohiili-ikiin. Koska olemme mitä syömme, runsaasti kalaravintoa käyttävällä ihmisellä luiden ja muiden kudosten hiiliarvot siirtyvät kohti kalan arvoja. Tuloksena voi olla esimerkiksi sata vuotta liian vanha radiohiili-ikä.

Nyt toteutettavassa Pyhäjärven kalatutkimuksessa on tehty yhteistyötä Pyhäjärvi-instituutin ja säkyläläisen kalastaja Tarmo Nurmen kanssa. Kolmesta muinaisuudessakin yleisestä kalalajista, eli ahvenesta, hauesta ja särjestä mitataan niiden lihan radiohiili-iät. Ajoitukset tehdään Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Ajoituslaboratoriossa siten, että näytteet muunnetaan puhtaiksi hiilinäytteiksi ja näistä mitataan radiohiilen määrä naapurirakennuksessa sijaitsevassa Fysiikan laitoksen Kiihdytinlaboratoriossa. Mittaustuloksia tarkennetaan vielä kalojen kylkisuomujen perusteella tehtävillä ikämäärityksellä LUKE:ssa. Tutkimuksessa saadaan alustava arvio sille, kuinka paljon Pyhäjärven modernien kalojen radiohiili-ikä poikkeaa nykyhetkestä ja tämän pohjalta arvio ihmisjäännösten iän vääristymästä.

https://www.luomus.fi/fi/radiohiilimaaritykset
http://blogs.helsinki.fi/paleogenetics
https://elamanhistoriat.wordpress.com

Teksti: Heli Etu-Sihvola, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan kaikki jutut on luettavistaa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.