Syyskuussa on hyvä aika tarkastella mennyttä Pyhäjärven kesää eri näkökulmista. Tärkein lienee se, että uimarin silmin vesi näytti oikein kirkkaalta kaikissa niissä paikoissa, joissa itse järveen kesän aikana pulahdin. Saman toki todistavat seuranta-aineistomme, levän määrää kuvaavat klorofyllipitoisuudet ovat pysyneet varsin maltillisina suurimman osan kesästä.

Kirkkaita vesiä kiitteli myös Luvalahden rannassa uiva rouva Anita Lönnberg, joka oli kesälomani aikana lähettänyt minulle sähköpostia. Hänen varpaisiinsa oli osunut laiturin päähän muodostuneessa kuopassa 1-1,5 cm:n kokoisia kokkareita, jotka olivat hänelle ennestään tuntemattomia, vaikka hän on uinut Pyhäjärvessä yli 60 vuotta. Itse arvelin möykkyjä sammaleläimiksi, mutta lähetin kuvat kuitenkin ihmeteltäväksi myös Helsingin yliopiston lehtori Leena Nurmiselle. Leenan arvaukset olivat ’levä, jonkun eliön muna tai sammaleläin’, hän lähetti kuvan edelleen Suomen ympäristökeskuksen tutkija Katriina Könöselle. Myös hän arveli, että kyseessä on sammaleläin, mutta toivoi, että lähettäisimme möykyistä hänelle näytteen, josta saataisiin tarkempi määritys tehtyä.

Pyhäjärven kaunis järvihilla, Nostoc zettermannii (Kuva: Katriina Könönen)

Näyte saapuikin pian instituuttiin ja toimitimme sen Helsinkiin tutkittavaksi. Katriina totesi heti, että kyseessä ei ole eläin, vaan sinileväpalleroita. Katriina liitti viestiketjuun Helsingin yliopiston limnologian emeritusprofessori Pertti Elorannan ja tutkija Marja Koistisen, joka ylläpitää listaa Suomessa tavatuista levälajeista. Yhdessä he päätyivät siihen, että kyseessä oli Suomelle kokonaan uusi laji, Nostoc zetterstedii, jota Ruotsissa kutsutaan järvihillaksi. Kyseessä on myrkytön ja vaaraton sinilevälaji, joka muodostaa järven pohjaan hillan muotoisia ryppäitä. Tutkimusten mukaan laji viihtyy karuissa, puhtaissa ja kirkkaissa vesissä, joten sen ilmestyminen kertoo meille Pyhäjärven tilan osalta hyviä uutisia. Hienoa, että uusi laji löytyi – kiitos aktiiviselle järven ystävälle! On myös hienoa, kuinka laaja joukko huippuhyviä asiantuntijoita meillä on tällaisissa tilanteissa käytettävissä.

Toinen merkittävä puhelu tuli viime viikolla järven eteläpäästä, toiselta järveä pitkään tarkkailleelta rouvalta. Kulmalan Raija sieltä soitteli ja kyseli, että mitä ihmettä heidän Narvin tienoolla sijaitsevalle mökkirannalleen on vuosikymmenten kuluessa tapahtunut, kun se on hyvinkin voimakkaasti muuttanut luonnettaan. Nelisenkymmentä vuotta sitten ranta oli hiljalleen syvenevä ranta, jossa hiekkarantaa oli pitkälti näkyvillä. Nyt hiekkarantaa ei juurikaan näy, vaan vesi on rannassa korkealla, toisaalta matalaa jatkuu valtavan pitkälle, eikä ranta enää entiseen tapaan syvene. Matkaa Yläneenjokisuulle on siis noin 100 m.

Tämä vaikutti minusta ensin sikäli oudolle, että järven pinta on jo toisena vuonna peräkkäin hyvinkin alhaalla ja hiekkarannat ovat olleet pitkälti paljaina. Aloin kuitenkin pyöritellä asiaa päässäni. Monenlaista muutosta virtaamissa ja kuorituksissa on vuosikymmenten aikana tapahtunut ja siihenhän tämä varmasti liittyy. Seuraavana päivänä tuijottelimme muussa yhteydessä Pyhäjärven kuormituskuvia ja silloin koin asian mittakaavasta varsinaisen valaistumisen. Yläneenjoki tuo Pyhäjärveen joka vuosi 1 000 000 – 6000 000 kg hienoa kiintoainetta. Raijan mainitseman 40 vuoden aikana pelkästään hienoa kiintoainetta on kulkeutunut Pyhäjärveen 140 000 000 kg, eli 3500 kuorma-autollista. Vaikka hieno aines leviääkin virtausten mukana laajalle, on selvää, että osa on jäänyt heti jokisuun tuntumaan ja muuttanut pohjan muotoja. Karkeamman aineksen määrää emme ole mitanneet, mutta kyllähän joki sitäkin tuo mukanaan. Ei-mittauksiin- perustuvan epätieteellisen arvailuni perusteella jokisuulle on syntynyt vedenalainen saari ja virtaamat ovat muuttuneet niin, että entistä suurempi osuus vedestä virtaa nyt Raijan mökin edustalta kuluttaen ja syventäen rantaviivaa – samalla ranta on pitkältä matkalta madaltunut. Hmmm, tässä on kyllä mietittävää!

Muitakin soittoja on tullut mm. rihmaleviin liittyen, mutta niistä lisää toisaalla.

Kaikkea hyvää syksyynne, järven ystävät!

Kirjoittaja on Pyhäjärven pitkäaikainen ystävä ja Pyhäjärvi-instituutin tutkimuspäällikkö

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan kaikki jutut on luettavistaa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.