Olen pienestä pojasta lähtien syönyt riistaa, enimmäkseen hirveä ja metsäkanalintuja. Kotimaisemissani Sodankylässä riistaa syötiin lähes joka savussa, sitä oli runsaasti saatavilla ja se oli normiruokaa, arkiruokaa jopa. Hirvikäristys vuolastiin, jos ei nyt muuta ruokaa hoksattu tehdä. Meidän perheessä herkutellaan hirven lisäksi metsäkanalinnuilla. Teeri- ja metsopaistit ovat saaneet puoltavia ja kieltäviä makutunnustuksia vierailtamme. Metsäkanalinnun maku on omalaatuisensa, erittäin riistaisa maku on ehkä oikea sana metsonlihan mausta. Linnut metsästän vuosittain perinteisellä metsästystavalla: pystykorva, mies ja kivääri Pohojosen kairoista. Erämaa, tervastulet, laavu, makuupussi, hiljaisuus, hyvät tarinat metästyskavereiden kanssa iltatulilla ja hyvä ruoka. Saattapi sielä napsu konjakkiakin mennä, hyvän erän ja Tapion kunniaksi. Näistä on täydellinen metästysreissu tehty.

Meidän perheen riistaruokaa ei voi sanoa lähiruoaksi, ymmärrän. Ja sille lihalle en ole myöskään suostunut laskemaan kilohintaa! Ei se hinta vaan laatu ja maku. Olen asunut vuodesta 2004 saakka täällä Pyhäjärviseudulla ja huomannut kuinka paljon täällä käytetään riistaa ruokapöydässä. Vahvat sorkkaeläinkannat; hirvi ja valkohäntäpeura tuottavat riistaherkkuja moniin metsästäviin ja ei-metsästäviin perheisiin. Lihan hygieenisyys ja laatu turvataan metsästysseurojen jahtivajoille rakennetuilla kylmähuoneilla ja asianmukaisilla lihanleikkaustiloilla. Hirvi ja peura ovat siis lähiruokaa parhaimmillaan. Lainaan tässä eräältä nettisivuilta löytämääni otsikkoa: Riistanliha on eettisesti kestävää, ekologista ja turvallista elintarviketta. Ja todella maukasta! Hirven ja valkohäntäpeuran lisäksi mm. metsäkauris, fasaani, lähes kaikki vesilinnut ja jänis ovat suosittuja riistaeläimiä.

Nykyisin riistanlihaa on suhteellisen helposti ja runsaasti saatavilla myös metsästystä harrastamattomiinkin perheisiin. Metsästysseurat myyvät hirvenlihaa huutokaupalla. Seurat ilmoittavat huutokaupoistaan yleensä paikallislehdissä. Alalle on tullut useita yrityksiä, joilta voi ostaa riistalihaa monipuolisesti, edelleen hirvi ja valkohäntä ovat ykköstuotteita. Hinta on tietysti hieman korkea, mutta riistaliha on hintansa väärtti. Sosiaalisessa mediassa on tullut vastaan myynti-ilmoituksia, jossa yksityiset henkilöt tai seurat myyvät peuran- ja hirvenlihaa suoraan asiakkailleen. Jopa kokonaisia hirven vasan ruhoja oli viime syksynä myynnissä 7-8 € ruhokilohintaan. Pienellä vaivannäöllä ja puskaradiota kuuntelemalla on siis mahdollista päästä valmistamaan riistaruoka omassa keittiössä.

Mainitsin edellä käristyksen, joka on vanha pohjoissuomalainen perinneruoka. Se valmistetaan joko porosta tai hirvestä. Käristys vuolastaan aina paistista tai lavasta.

Tässä minun reseptini hirvikäristyksestä:
1-2 kg hirven paistia
2 sipulia
suolaa
pippuria
voita paistamiseen

Ota paisti illalla pakkasesta jääkaappiin. Liha pehmenee hiukan helpottamaan käristyksen vuolemista. Lihan tulee kuitenkin olla jäinen, kun leikkaat sitä.
Vuolase (leikkaa) paistista 1-2 mm:n paksuisia lastuja (jäinen liha helpottaa, että saat riittävän ohuita lastuja). Leikkaa lastut aina lihan vastasyihin. Anna valmiit lihalastut levätä hetken. Paista voissa pienissä erissä ja laita paistetut lihat valurautapataan (muukin kannellinen pata käy). Mausta suolalla ja pippurilla sopivasti. Lisää sekaan pilkotut sipulit. Lisää pataan vesi niin, että lihat peittyy nesteeseen. Kansi päälle ja 175 asteiseen uuniin muhimaan 2-4 tunniksi. Kypsyttämisaika riippuu, onko liha vasasta vai aikuisesta hirvestä. Aikuinen hirvi kypsytetään pidempään. Liha on sopivan kypsä, kun se sulaa suuhun.

Äläkä sie mishän nimessä peitä riistan makua pekonilla!

Lisukkeeksi pottumuusi, lähimetsästä poimitusta puolukoista tehty puolukkahillo ja Pyhäjärviseudulla tuotettua suolakurkkua.

Hyvää tietoa riistaruoasta: https://www.riistaruoka.fi/

Lähiruokalautasen äärellä, Henkka

Tämä blogiteksti kuuluu Pyhäjärvi-instituutin Lähiruokalautasella-sarjaan, jossa Pyhäjärvi-instituutin henkilökunta kertoo suhteestaan lähiruokaan. Juttusarja ilmestyy kerran kuussa. Lähiruoka-aiheesta lisää Satakunnasta – Sikses parasta –hankkeen nettisivuilla ja Sillai kai? –blogissa.