Lähiruoalla tarkoitetaan henkilöstä riippuen hyvinkin erilaisilta etäisyyksiltä tullutta ruokaa. Joillekin se on oman kylän tai kunnan alueella tuotettua, joillekin se on omassa maakunnassa tuotettua ja joillekin se on Suomessa tuotettua. Itse ymmärrän lähiruoan olevan suurin piirtein omassa tai naapurimaakunnassa tuotettua ja jalostettua. Englannin kielessä lähiruokaa kuvataan sanalla local food. Sen suora käännös olisi paikallinen ruoka ja paikallistahosta puhuttaessa tarkoitettaneen kuntatasoa. Enemmän tai vähemmän virallisen määritelmän mukaan local foodiksi voidaan kuitenkin kutsua paljon laajemmalla alueella tuotettua ruokaa. Termillä lähiruoka ja sen tulkinnalla on merkitystä, jotta voidaan arvioida ruuan ja sen kierron vaikutusta alueelliseen tai paikalliseen tasoon.

No mitä syitä on kuluttaa lähiruokaa? Oman näkemykseni mukaan tärkeimpiä syitä ovat lähiruoan vaikutukset alueen talouteen ja yritystoimintaan. Vähintään yhtä merkityksellisinä pitäisin lähiruoan kuluttamisen vaikutuksia ruuan ja sen sivujakeiden sisältämien ravinteiden kierrättämiseen ja tätä kautta ympäristöön.

Ravinteiden kierrätyksessä erilaisten jakeiden maantieteellisellä sijainnilla on suuri merkitys. Tämä johtuu siitä, että ainakin vielä kierrätettävien jakeiden ravinnetiheydet ovat suhteellisen alhaisia. Tällä tarkoitan sitä, että sivujakeissa on esimerkiksi huomattavia määriä vettä. Ravinteet tulisikin kierrättää aluetasolla, jotta siitä saadaan syntymään liiketoimintaa. Sivuhuomautuksena on toki sanottava, että on jo olemassa korkeamman jalostusasteen kierrätyslannoitetuotteita, joita voidaan tehokkaan logistiikan avulla kuljettaa kauaskin. Tämä ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että leijonan osa elintarvikeketjun (tulevaisuudessa elintarvikesyklin) ravinteista kierrätetään paikallis- tai aluetasolla.

Yksi esimerkki ravinteiden kierrättämisen ketjusta. Tässä kierrättämisen moottorina toimiin biokaasulaitos.

Elintarvikeketjun ravinteikkaita sivujakeita syntyy ketjun joka osassa. Alkutuotannossa syntyy mm. lantaa ja hyödyntämättömiä peltobiomassoja. Elintarviketeollisuus tuottaa esimerkiksi teurasjätettä ja vihannesten kuorijätettä. Kauppa joutuu valitettavasti edelleen poistamaan hyllyiltään vanhentuneita tuotteita. Kuluttajalta päätyy valtavan suuria määriä ruokajätettä roskiin (toivottavasti edes biojätteeseen). Talous (ja lainsäädäntö, totta kai) ratkaisee, minne sivujakeet päätyvät. Ja kuten aikaisemmin sanoin, kuljetusetäisyydet vaikuttavat merkittävästi halpojen sivujakeiden hyödyntämisratkaisuihin.

Yhteenvetona sanoisin, että lähiruoka voi lähitulevaisuudessa hyvinkin mahdollisesti synnyttää alueelle uutta liiketoimintaa liittyen ravinteiden kierrättämiseen. Ja siitä hyötyvät kaikki, ihminen, elinkeinoelämä ja ympäristö.

Lähiruokalautasen äärellä, Sauli

Tämä blogiteksti kuuluu Pyhäjärvi-instituutin Lähiruokalautasella-sarjaan, jossa Pyhäjärvi-instituutin henkilökunta kertoo suhteestaan lähiruokaan. Juttusarja ilmestyy kerran kuussa. Lähiruoka-aiheesta lisää Satakunnasta – Sikses parasta –hankkeen nettisivuilla ja Sillai kai? –blogissa.