Meille suomalaisille luonto on yksi merkittävimmistä ja suosituimmista liikkumisympäristöistä, ja hyvä niin. Luonnossa liikkumisella on todettu olevan merkittäviä terveydellisiä vaikutuksia ja luontoliikunnan katsotaan parantavan niin ihmisten fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalistakin hyvinvointia.

Olenkin onnekas, kun olen saanut kasvaa ja varttua luonnon helmassa, ainutlaatuisella Pyhäjärviseudulla. Koen, että jo lapsesta alkaen minulle on muotoutunut hyvin vahva suhde luontoon ja luonnossa liikkumiseen. Pyhäjärvellä ja sen lähimaastoissa tuleekin liikuttua edelleen melko paljon, vaikka kotipaikkakuntani löytyy nykyisin kaupungista. Enää en esimerkiksi voisi kuvitellakaan talvea ilman avantopulahduksia ja hiihtoreissuja järven jäällä tai kesää ilman perinteistä Pyhäjärven ympäripyöräilyä. Myös SUP-lautailua ja souturetkiä järvellä tulen varmasti kaipaamaan kesän jälkeen, kaupunkiin palattuani.

Vasta viimeisempien vuosien aikana olen alkanut kiinnittää yhä enemmän huomioita myös ihmisten ympäristötietoisuuteen ja heidän tapoihin toimia ja liikkua luonnossa – peilaten niin omaan käyttäytymiseeni kuin laajemmin koko yhteiskunnan toimintaan. Myös liikunnan yhteiskuntatieteiden opintojen parissa olen perehtynyt liikuntakulttuurin kestämättömiin sekä kestäviin käytänteisiin. Luontoliikunta mielletään usein ympäristöä kunnioittavaksi harrastusmuodoksi. Kun raapaisemme pintaa syvemmälle, huomaamme ettei asia valitettavasti aina ole näin yksiselitteinen. Esimerkiksi joka kesä järjestettävä, 20 000 suunnistajaa vetävä Jukolan viesti, jättää väistämättä omat jälkensä alueen maastoon. Myös yhä suositummaksi noussut frisbeegolf on saanut joillakin paikkakunnilla kiivasta keskustelua aikaan muun muassa lisääntyneestä roskaamisesta ja ratojen aluskasvillisuuden häviämisestä. Ikävä kyllä, esimerkki roskaamisesta löytyy liian läheltä: Eenokin frisbeegolfrataa kiertäessä törmään lähes aina lasipullojen siruihin, radan varrella lojuviin tyhjiin tölkkeihin tai karkkipapereiden roskiin.

Pyhäjärvi ja sen lähimaastot tarjoavat lukemattomia mahdollisuuksia niin arkiliikuntaan kuin uusiin uskomattomiin liikunta- ja virkistäytymiselämyksiin. Uskallan väittää, että juuri näitä mahdollisuuksia haluamme vaalia vielä pitkään. Onhan Pyhäjärvi lähimaastoineen yksi vahvimmista alueen vetovoimatekijöistä ja kukapa ei haluaisi tulevaisuudessakin nauttia puhtaasta järvestä ja sen tarjoamista lukuisista liikunta- ja virkistäytymismahdollisuuksista?

Luonnossa liikkuessa onkin hyvä välillä tarkastella, kyseenalaistaa ja jopa muuttaa omia toimintatapojaan. Jokainen meistä voi nimittäin omalta osaltaan pyrkiä vaikuttamaan siihen, millaisessa ympäristössä tulevaisuudessa liikumme ja millaiset jäljet ympäristöön jätämme. Mitä vastuullisemmin luonnossa liikumme, sitä kauniimpana ja siistimpänä luonto säilyy ja sinne on myös aina mukavampi palata uudelleen.

Jospa siis seuraavalla kerralla Pyhäjärvellä, sen lähivesillä ja vesien lähimaastoissa liikkuisimme ja retkeilisimme askeleen vastuullisemmin? Esimerkiksi Eenokin frisbeegolfradalta veisimme roskat roskiin asti ja pullot kierrätykseen sen sijaan, että jättäisimme ne maastoon lojumaan? Tai kokeilisimme vesillä vauhdikkaan hurvittelun sijaan rauhallisempaa kulkupeliä kuten SUP-lautaa? Jokainen voi löytää uusia tapoja ja keinoja luontoa kunnioittavampaan liikkumiseen ja kokeilun sekä oppimisen kautta yhteinen sävel luonnon kanssa löytyy varmasti. Minä ainakin lupaan pyrkiä joka kerta liikkumaan askeleen vastuullisemmin, Pyhäjärveä ja sen lähialueita kunnioittaen.

Nautinnollisia ja vastuullisia luontoliikuntahetkiä!

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan kaikki jutut on luettavistaa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.