Luonnonvarakeskuksen (Luke) järjestämä Tähtäimessa olutta suomalaisesta humalasta -seminaari kokosi suuren joukon viljelijöitä, panimoiden edustajia, tutkijoita ja muita kehittämistoimijoita Jokioisten Tietotalolle 23.3.2019. Luke on tehnyt jo useamman vuoden ajan tutkimustyötä, jonka tähtäimenä on saada kaupalliseen tuotantoon kotimaisia humalakantoja ja sitä kautta suomalaista humalaa mm. panimoiden hyödynnettäväksi.

Vuonna 2018 humalaa viljeltiin Suomessa seitsemällä hehtaarilla. Viljelyala on kolminkertaistunut vuodesta 2017, jolloin humala-alaa oli vain kaksi hehtaaria. Luonnonvarakeskuksen Marjo Uusitalo arvioikin, että vastaavan kasvuvauhdin jatkuessa Suomessa voisi hyvin olla 100 ha humalaa 4-5 vuoden kuluttua. Panimoita suomalainen humala lähtökohtaisesti kiinnostaa, mutta pelkkä kotimaisuus ei riitä, vaan humalassa pitää olla myös käytettävyyden osalta oleellinen ”makuarvo”.

Humalan kasvukorkeus voi vaihdella parista metristä liki kymmeneen metriin. Tuotantomittakaavassa sadonkorjuu tehdään leikkaamalla koko humalaköynnös alas. Humalakävyt erotetaan köynnöksistä koneellisesti.

Luonnonvarakeskus toteutti vuonna 2017 kasvikuulutuksen, jonka tavoitteena oli saada aktivoitua ihmiset lähettämään Lukelle näytteitä esimerkiksi omassa pihassa kasvavista vanhoista humalista. Luken tutkija Lidija Blitzin mukaan valtavasta näytemäärästä on tutkittu vasta osa, mutta jo nyt tutkimuksissa on löydetty 260 eri genotyyppiä, mikä vastaa noin 30 % kaikista tutkituista näytteistä. Näytteitä on myös verrattu ulkomaisiin humalakantoihin ja suomalaiset humalat eroavat tästä aineistosta selvästi. Luke on valinnut taimituotannon testauksia varten 26 eri humalaa mm. niiden aromiainepitoisuuksien ja mielenkiintoisen historiataustan perusteella. Taimituotannon tutkimusten tavoitteena on kehittää viljelyyn terveitä taimia. Humalaa kiusaa useat erilaiset homeet ja virukset, minkä takia on tärkeää, että viljely aloitetaan varmasti täysin terveillä kasveilla. Homeen tai viruksen (esim. omenan mosaiikkivirus) saastuttamat humalat aiheuttaisivat viljelyssä mittavia tappioita.

Luonnonvarakeskuksen Tähtäimessä olutta suomalaisesta humalasta -seminaarin kahdeksan metriä pitkä tuloste tutkittujen humalien dendogrammista havainnollisti suomalaisten humalien monimuotoisuutta.

Humalan laatuominaisuuksiin kuuluvat humalakäpyjen kauniin vihreä väri, lupuliiniin (karvasaine) määrä, tuoksu (haihtuvien öljyjen määrä ja laatu) ja katkeroyhdisteet (alfa- ja beta-hapot). Luken Juha-Matti Pihlava on vastannut suomalaisten humalien tutkimuksessa näiden ominaisuuksien selvittämisestä. Tutkimuksissa on tullut vastaan hyvinkin erityyppisiä humalia sekä niiden ulkonäön, että kemiallisen koostumuksen osalta. Joukossa on esimerkiksi hyvin pieniä humalakäpyjä, joiden aromiainepitoisuudet ovat olleet muihin käpynäytteisiin verrattuna korkeita. ”Kiukkuisia käpyjä”, Pihlava totesi tutkittavistaan.

Satakuntakin on osallistunut Luken humalatutkimukseen ja maakunta on alueellisesti melko hyvin edustettuna. Eniten näytteitä toimitettiin Porista, Ulvilasta, Kokemäeltä ja Eurajoelta, vain neljästä kunnasta näytteitä ei ole lähetetty lainkaan.