Vuosi 2020 kirjautuu monin tavoin historiankirjoihin ja paikallisesti yksi merkittävistä muistettavista on Pyhäjärven jäättömyys. Ensimmäisen kerran koko tutkimushistoriassa järvi ei kunnolla jäätynyt ollenkaan. Helmikuussa oli parin viikon jakso, jolloin järvi hetkellisesti jäätyi lähes kokonaan, mutta myrskyt tai lämpimämmät jaksot hajottivat jääpeitteen ja kunnollista jääpeitettä ei syntynyt. Lisäksi järven veden pinta on ollut koko talven ennätyksellisen korkealla ja talvitulvien aiheuttama jokien tuoma kiintoainekuormitus 10-20 kertainen keskimääräiseen.

Miten tämä sitten vaikuttaa järveen? Parhainkaan matemaattinen malli ei varmasti pystyisi ennustamaan tulevan kesän vedenlaatua, enkä siihen pysty minäkään. Pohtia kuitenkin voi.

Mietitään hetki mitä järvessä talvella normaalisti tapahtuu. Jään alla veden liike rauhoittuu. Siinä tilanteessa veteen syntyy lämpötilakerrostuneisuus. Vesi on tiheimmillään +4 C:n lämpötilassa ja niinpä tämä vesi löytyy läheltä pohjaa. Jääkuoren alla vesi on lähellä nollaa astetta. Jääkannen alla erilaiset hiukkaset laskeutuvat pohjaan ja parhaimmillaan ainakin osa ravinteista sitoutuu pohjaan. Hajoamistoiminta tosin kuluttaa happea ja joskus esim. Pyhäjärven syvänteessä voi olla jääpeitteen alla happi vähissä. Jäättömänä ja etenkin näin myrskyisänä talvena vesi on ollut liikkeessä koko ajan. Se on pöllyyttänyt järveä pohjaa myöten ympäri koko talven ja pohjaan jo sitoutuneetkin partikkelit ja ravinteet ovat saattaneet lähteä liikkeelle. Myrskyjen jälkeen on ollut helppo rannaltakin huomata järven savisameus.

Järveen ei muodostunut lämpötilakerrostuneisuutta, vaan koko vapaana vellova vesipatsas oli saman lämpöistä. Niinpä järven kevätlämpötilat ovatkin itse asiassa olleet normaalia kylmempiä, vaikka nopeasti ajateltuna olisi voinut päätellä toisin päin. Tämä näkyy kalojen käyttäytymisessä niin, että parveutuminen, kudut tai muikun kuoriutumien eivät ole alkaneet normaalia aiemmin, vaikka päivät ovat olleet aurinkoisia ja lämpimiä.

Sen kevätvalo kuitenkin sai aikaan, että keväisin normaalistikin kukoistavat kasviplanktonlajit lähtivät kasvuun ja maaliskuun lopulta lähtien järvi onkin ollut samea nimenomaan piilevien takia. Nämä levät ovat kuitenkin osa ihan tavallista järven vuosisykliä ja niillä on huima kyky käyttää tehokkaasti vedessä olevat ravinteet ja siten puhdistaa ja kirkastaa vettä kesää varten. Veden lämmettyä piilevät usein vähenevät ja kirkkaan alkukesän vaiheen jälkeen sinilevät saattavat runsastua – sitä nopeammin, mitä lämpimämmästä kesästä saamme nauttia. Pidetään peukkuja, että piilevät ovat tänä keväänä voimissaan ja imuroivat mahdollisimman paljon ravinteita itseensä ennen sinilevien nousukautta.

Korkea vedenkorkeus ei ole Pyhäjärven veden laadun kannalta hyvä asia. Järven rannat ovat eroosioherkkiä ja pelkästään rannoilta huuhtoutuu järveen kiintoainesta ja ravinteita huimat määrät. Pohjaveden suhteellinen osuus koko järven tilavuudessa on pienempi kuin matalan veden aikaan ja tämäkin samentaa vettä. Rantakaislikot ovat monesta paikasta myrskyävän veden voimasta hävinneet tai pienentyneet – tätä voi moni kyllä pitää hyvänäkin muutoksena (tosin jollekin rannalle ne irronneet kasvinpalat kyllä rantautuvat jossakin vaiheessa).

Tämä vuosi on Pyhäjärven suojeluohjelman tämän hetkisen toimikauden (2014-2020) viimeinen. Suojelutyötä on tarpeen jatkaa, sillä vain määrätietoisilla toimilla ja yhdessä voimme varautua tämän vuoden tyyppisiin ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin.  Suojelutyön kulmakiviä ovat jatkossakin veden laadun huomioiva kestävä kalastus ja valuma-alueen kasvukunnon turvaaminen niin, että vesi ja ravinteet voisivat siirtyä maaperästä kasvien käyttöön, eivätkä valuisi jokiin ja Pyhäjärveen.      

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan kaikki jutut on luettavissa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.