Lohkojen sisäinen vaihtelu suurta

Peltolohkon sisäinen maalajin vaihtelu voi olla suomalaisilla peltolohkoilla merkittävää. Jo kohtuullisen pienelläkin peltolohkolla maan lajitekoostumus voi muuttua niin merkittävästi, että se pitäisi ottaa huomioon tehtäessä maan laatua ja ravinnetilaa parantavia toimia. Esimerkiksi jokilaaksojen peltojen alaosat saattavat olla hyvinkin savespitoisia mutta saman lohkon yläosa jopa hiekkaa. Myös orgaanisen aineksen määrän vaihtelu voi olla suurta. Esimerkiksi orgaanisen aineksen määrän tuplaantuminen viidestä kymmeneen prosenttiin on tutkimuksen mukaan jossain määrin verrannollinen maasta potentiaalisesti vapautuvan typen määrään ja sillä saattaa olla ratkaiseva merkitys kasvuston ravinnehuollon kannalta.

Perinteisellä maanäytteenotolla saattaa olla työlästä ja hintavaa määrittää tarkasti pH tai savespitoisuus. pellon eri osissa. Paikkakohtaiseen pellon ominaisuuksien kartoitukseen on kuitenkin nykyään olemassa laitteita, joiden avulla kustannukset ja vaiva jäävät kohtuulliselle tasolle. Suomessa peltomaata skannataan ainakin Veris technologiesin ja Soiloptixin laitteilla. Laitteilla ajetaan pelto läpi n. 10-15 metrin välein ja tuloksena syntyy tarkka kartta mitatuista ominaisuuksista.

Kalkitusaineella on väliä

Kalkitusaineen laatu ja levitysmäärä perustuvat viljavuusanalyysien tuloksiin. Laatuun vaikuttavat pellon ravinnesuhteet eli lähinnä kalsiumin ja magnesiumin määrät. Määrään vaikuttaa pellon lajitekoostumus ja orgaanisen aineksen määrä. Peltoja on perinteisesti kalkittu niin, että lohkoille on levitetty keskiarvoistavien kokoomamaanäytteiden perusteella sama määrä kalkkia joka paikkaan. Tällaisen kalkitustavan seuraus todennäköisesti on jollain lohkon osilla liian korkea pH ja toisissa osissa liian matala. Hienommissa savespitoisissa maissa on enemmän pidätyspaikkoja kalkituksessa neutraloitaville vetyioneille ja sen takia hienommilla mailla tarvitaan enemmän neutraloivaa kalkitusainetta. Eli kun pelto kalkitaan keskimääräisen tarpeen mukaan on seurauksena savespitoisimpien paikkojen alikalkitus ja karkeiden kohtien ylikalkitus.

Rakennekalkituksella voidaan vaikuttaa pH:n lisäksi savimaan mururakenteeseen. Rakennekalkki sisältää tavanomaisen maatalouskalkin lisäksi poltettua (CaO) tai sammutettua (Ca(OH)₂) kalkkia. Tämä rakennekalkin aktiivinen osa reagoi maan saveksen kanssa ja edistää murujen syntyä ja kestävyyttä. Rakennekalkitussa savimaassa mururakenteen parantuminen vähentää ravinnekuormitusta ja parantaa maan muokkautuvuutta. Rakennekalkitus tulee tehdä kuivissa ja lämpimissä olosuhteissa. Tehokas maan sekoittava muokkaus on tehtävä mahdollisimman pian kalkin levityksen jälkeen. Rakennevaikutuksen saamiseksi aktiivista kalkkia tulisi levittää n. 1000 kg/ha. Levitysmääriin vaikuttaa toki suuresti maan pH ja se, kuinka paljon sitä halutaan kerralla nostaa.

Kuva 1 Rakennekalkin kuormausta koelohkolla. Kuva Risto Tupi.

Täsmärakennekalkitus Kokemäellä

Bioeväät-hankkeen yhteistyöviljelijä Risto Tupin koelohkolla suoritettiin toukokuussa 2020 rakennekalkin täsmälevitys. Pelto oli skannattu edeltävänä vuonna ja maaperäskannerin pH-kartan perusteella viljelijä muodosti levitysalueet eri kalkkimäärille. Maan pH vaihteli maaskannerin mittausten perusteella lohkon sisällä 5,8 ja 6,8 välillä. Maaperäskannerin datan lisäksi lohkolta otetiin ennen kalkitusta maanäytteet kolmelta eri vyöhykkeeltä. Maanäytteiden perusteella vaihtelu oli vähän pienempää, välillä 6,4-6,7. Kapeampi vaihteluväli johtuu osin ainakin siitä, että maanäyte koostettiin yhdeksästä näytepisteestä vyöhykkeen sisältä. Tämä tapa keskiarvoistaa tuloksen, kun todellisuudessa pellon lajitekoostumus ja multavuus vaihtuu enemmän tai vähemmän liukuen. Käytössä ei ollut automaattisesti oikeaa määrää levittävää kalkitusvaunua vaan kalkki levitettiin vyöhykkeittäin haluttu määrä ajo-opastinta hyödyntäen. Kalkitusmäärä vaihteli 0 ja 8,75 t/ha välillä. Maan kemiallisten ominaisuuksien lisäksi määritettiin mekaanisesti maalajitekoostumus sekä hehkutuskevennys. Pellon savespitoisuus vaihteli maanäytteiden perusteella 20 ja 35 prosentin välillä. Multavuus vaihteli 4,9 ja 10,2 prosentin välillä. Odotusten mukaisesti pH oli alin savisimmissa ja multavimmissa paikoissa. Karkeimmissa vähämultaisimmissa osissa pH vastaavasti oli korkeimmillaan. Kalkituksen vaikutusta peltomaahan seurataan ainakin seuraavalla kasvukaudella otettavilla maanäytteillä. Jo nyt uskaltanee sanoa, että kyseisellä kalkitustavalla saadaan kätevästi tasattua eroja pellon happamuudessa ja kohdennettua rakennekalkin rakennevaikutus sinne, missä siitä on eniten hyötyä.

Kuva 2 Levityskartta kalkinlevitysmäärineen. Kuva Risto Tupi.