Elokuun puolivälissä kiivain rikkojen torjunta-aika viljelyksillä alkaa olla ohitse. Viimeistään nyt on aika todeta onnistumiset ja hyväksyä tappiot. Torjunta saattoi onnistua niin hyvin, että se takaa tulevillekin vuosille paremmat kasvuolot varsinaisille viljelykasveille. Tai homma meni ehkä niin pieleen, että tulevina vuosina rikkojen hallintaan joudutaan panostamaan niin ajallisesti, kuin taloudellisestikin tuplasti enemmän. Rikka-asioissa on paljon pelissä. 

Rikkakasvi on kasvi, joka kasvaa paikassa, jossa sen ei haluta kasvavan. Perunavuoden jälkeen kauramaalla kasvava perunakin on siis rikkakasvi. Rikkakasvina peruna onneksi aiheuttaa yleensä vähemmän päänvaivaa, kuin yleisemmin rikoiksi miellettävät ohdakkeet, juolavehnät, jne. Kauran tai perunanviljely harvemmin herättävät kanssakulkijoissa kummastusta. Sen sijaan helpommin rikkakasveiksi miellettävien voikukan ja nokkosen viljely nostattavat ihmetteleviä kulmakarvoja herkemmin. Satakunnassa nokkosen viljelypinta-alan lasketaan muuten jo hehtaareissa.

”Viljeltävistä rikkakasveistakin” toiset pärjäävät rikkakasveja vastaan paremmin, kuin toiset: voikukan lehtimassa varjostaa alleen rikat tehokkaasti, ja se usein viekin voiton elintilakilpailussa. Sen sijaan nokkosen alkukehitys on hyvin hidasta ja taimet niin hentoja, että viljeltäessä sen kilpailukyky rikkoja vastaan on ensimmäisinä kasvuviikkoina hyvin heikko. Samaan aikaan viereisellä vihannespellolla saattaa kasvaa oikein komeaa rikkakasvinokkosta. Liekö käänteisen psykologian merkitystä viljelyssä tutkittu?

Kesä 2021 oli kuuma ja kuiva. Monia rikkakasveja tämä ei näyttänyt haittaavaan. Esimerkiksi jauhosavikan kyky hyödyntää vähäinenkin kosteus on harmillisen ilmiömäinen. Se myös peittää alleen tehokkaasti kaikki muut kasvit. Pitäisikö alkaa viljellä jauhosavikkaa? Kasvi on hyvin ravinteikas ja sen elintarvikekäyttö ei muualla maailmassa ole mitenkään ennenkuulumatonta nykypäivänäkään. Suomessakin sitä on syöty ennen pinaattiaikaa. (Innokkaimmille kokeilijoille tiedoksi, ettei jauhosavikkaakaan voi ylen määrin syödä ja lehdet pitää ryöpätä ennen ravinnoksi käyttöä.) Tai ehkä sittenkin pujo- tai takiaispelto? Jopa juolavehnästä löytyy hyötyaineita, jotka vain odottavat kaupallista hyödyntämistään.  

Monen hehtaarin takiaispeltoa ei ehkä kannata perustaa heti tulevalle vuodelle. Kannattaa silti pitää silmät, korvat ja mieli avoinna: esimerkiksi eräs tunnettu kosmetiikkamerkki on viime aikoina nostanut hyvin näkyvästi esille tuotteensa sisältävän takiaisuutetta. Kasvien arvoaineilla on potentiaalia. Sitten, kun koittaa sen takiaispellon perustamisen aika, toivotaan, että siellä kasvaisi vain takiaista! Tai siis ei toivota – eiku!