Sienestämiseen hurahdin jo opiskeluaikanani ja muistan, että parhaimmillaan tulin kotiin korissani 14 eri lajia ruokasieniä. Sienten määrät olivat pieniä ja kaikki vaativat erillistä työstämistä, joten varsinainen hurahdus herkkutatteihin tapahtui myöhemmin, kun jonain hyvänä tattivuotena huomasin, miten helpolla niistä kertyy koriin saalista. Sillä sitähän sienestys on -saalistamista. Marjojen keruu on enemmänkin uurastamista, mutta sieniä saa etsiskellä ja löytäminen tuottaa hyvän fiiliksen. Ehkä tämän vuoksi olen saanut suunnistusta harrastaneen miehenikin innostumaan juuri sienestyksestä -herkkutattiapajan löytäminen metsässä on kuin rastille osumista. 

Eräs hyvä sienisyksy on jäänyt mieleeni siitä, että kerran olen onnistunut keräämään herkkutatteja niin paljon, että ostopisteelle ajaminen tuli ajankohtaiseksi. Olimme koko perheen voimin sienestämässä vanhassa sammaleisessa kuusikossa, ja vaikka pakastin oli jo täynnä, sienihulluus oli vallannut mielemme. Nuorempi tyttäremme oli vielä kantorinkassa, joten kun herkkutatteja löytyi, tulivat ne myös lisäpainoksi. Olin lukenut tattien oikeanlaisen käsittelyn, veistelyn, ohjeet ja lajittelin sienet eri laatuluokkiin ja suuntasin Dalla Vallen ostopisteelle Huittisiin. Hämmästyin jonoa ja totesin olevani aikamoinen aloittelija n. 10 kilon herkkutattisaaliini kanssa. 

Joskus herkkutatteja löytyy ihan pihakuusten altakin ja silloin ne ovat todellista lähiruokaa. Herkkutateissa viehättää hyvän maun lisäksi se, että muutamastakin sienestä saa jo mukavan iltapalan, vaikkapa herkkutattimunakkaan, helposti ja nopeasti. 

Kirjoitti Laura Naire-Koivisto; Säkylän yläasteen biologian ja maantieteen opettaja & Kuralan kartanotilan emäntä

Artikkelin kuvassa: Ykkösluokan harvinaisia herkkutatteja harjumaastosta syyskuussa 2022