Jokea ja järvien rantoja pitkin meloessa tai soudellessa rantavyöhykkeen merkitys avautuu aivan eri tavalla kuin maalta katsottaessa. Rannat voivat vaihdella avoimesta hiekka- tai kalliorannasta rehevään lehtoon tai kosteusoloiltaan vaihtelevaan ja kasvillisuudeltaan runsaaseen rantaluhtaan. Rantapuusto- ja pensaikko tuovat vaihtelua rantojen rakenteeseen sekä valaistukseen.

Rannat ovat vaihettumisvyöhykkeitä veden ja maan välillä. Niillä elää kasvi- ja eläinlajistoa, jotka ovat sopeutuneet vedenkorkeuden ja kosteusolojen vaihteluihin. Maisemaltaan ja luonnonoloiltaan vaihtelevat rannat ovat olennainen osa monimuotoista vesiluontoamme.

Puustoinen tai pensaikkoinen rantavyöhyke varjostaa rantoja, mikä ehkäisee lämpötilan nousua helteellä suojaten rapu- ja kalakantoja lämpörasitukselta sekä myös tarjoavat ruokailu- ja piilopaikkoja kalastolle ja muulle eliöstölle. Ilmastonmuutoksen edetessä varjostuksen merkitys kasvaa entisestään etenkin pienissä joissa ja puroissa. Rantojen lepikot ja pajukot tarjoavat piilo- ja pesimäpaikkoja myös linnustolle. Erityisesti pajut viihtyvät rannoilla ja sanotaankin, että vesi on pajun sielu. Keväällä pajupensaikossa pörisee ja surisee: Varhain kukkivat pajut ovat korvaamaton ravinnonlähde kimalaisille ja muille aikaisille hyönteisille, kun muuta syötävää on saatavilla niukasti.

Pensailla ja puilla on erityisen tärkeä merkitys myös jokipenkereen koossa pitämisessä: niiden juurakot sitovat rantapenkereen maata, jolloin vaihtelevat virtaukset eivät vie maa-ainesta mennessään ja vältytään penkereiden sortumiselta. Rantojen kasvillisuus sitoo myös maalta huuhtoutuvia ravinteita. Puulajeista esimerkiksi tervaleppä viihtyy kosteilla ranta-alueilla ja kestää hyvin hetkellisiä tulvia. Lehtipuut ja pensaat ovat sekä maisemallisesti että ekologisesti arvokkaita. Ravut ja pohjaeläimet käyttävät pudonneita lehtiä ravintonaan, mikä hyödyttää myös niitä ravintonaan käyttäviä kaloja.

Viime vuosina on kokeiltu ja tutkittu puuaineksen merkitystä vesienhoidossa. Rannoilla ja uomissa olevan puuaineksen on havaittu puhdistavan vettä, lisäävän vesiluonnon monimuotoisuutta ja parantavan kalakantojen tilaa. Uppopuurakenteiden pinnalle kehittyi biofilmi ja sitä hyödyntävä eliöstö. Yhdessä ne suodattavat vedestä myös ravinteita, humusta ja metalleja.  Parhaimmillaan puuaineksesta tehdyillä vesiensuojelurakenteilla on saatu aikaan jopa lähes 80 % kiintoainesvähenemä ja 40 % ravinnepitoisuuksien vähenemä.

Puut ja pensaat ovat siis kalojen ja muun vesieliöstön huoltovarmuuden perusta: ne antavat elintärkeää suojaa ja ravintoa. Maltillinen puiden tai pensaiden poisto on toki joissain tapauksissa tarpeellista, mutta täydellisellä raivauksella voi olla erittäin haitalliset seuraukset. Ennen kuin lähtee rannalle ahkeroimaan raivaussahan kanssa, kannattaa miettiä tarkkaan, onko se aivan välttämätöntä. Muuta raivattavaa vesistöjen rannoille sen sijaan riittää, nimittäin ne viheliäiset vieraslajit. Asiantuntija-apua rannan hoidon suunnitteluun on tarvittaessa saatavissa esimerkiksi Pyhäjärvi-instituutista.

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan kaikki jutut on luettavissa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.