Italialaisessa ruokapöydässä herkkutatti näyttelee merkittävää osaa. Parmassa, Pohjois-Italiassa Emilia-Romagnan alueella sijaitseva Val di Taron alueella herkkutattia on arvostettu jo vuosisatojen ajan. Vuonna 1928 Borgo Val di Taron kunta otti tietoisen roolin herkkutattikaupan paremmasta organisoinnista.  Borgotaron herkkutatista tuli ilmiö ja ”Fungo di Borgotarosta” haluttu kaupallinen tuote, jolle saatiin vuonna 1996 PGI -nimisuojaus. Myös herkkutatin kasvupaikka kuuluu suojaukseen: Borgotaron, Alberton ja Pontremolin metsiä hoidetaan järjestelmällisillä hakkuilla parhaiden mahdollisten kasvuolosuhteiden varmistamiseksi.

Herkkutatista on tullut alueen asukkaille merkittävä tulon lähde ja vuosittain myydään 60 000 sienestyslupaa edellä mainittujen kolmen kunnan alueella. Paikallisten toimijoiden kehittämä Strada del Fungo Porcino yhdistää ruoan, majoituksen, kulttuurin ja elämyksiä tarjoavat maisemat teemalla ”Sienten ja makujen tie”.  Kokonaisuutta kehitetään jatkuvasti huomioiden myös sähköisen markkinapaikan tuomat myyntimahdollisuudet.

Borgo Val di Taron kunta on järjestänyt vuodesta 1974 lähtien herkkutattimessuja, joissa pääroolissa ovat tuoreet, kuivatut ja eri tavoin säilötyt herkkutatit. Herkkutatti valtaa kahtena viikonloppuna koko historiallisen keskustan. Paikallisten rakastamaa herkkua mainostetaan lehtien sivuilla sekä sosiaalisen median kanavilla. Tapahtumaan on yhdistetty harrastus- ja antiikkimessut sekä paikallista populaarimusiikkia.

Tutustuin Borgotaron herkkutattimessuihin 24.-25.9.2022 omakustanteisella intohimomatkalla sienisiskoni Anun kanssa. Totesimme, että alle 7 000 asukkaan kaupunki on osannut tuotteistaa herkkutatin todella hienosti ja siellä kaikki toimivat yhteisen liiketoimintatavoitteen puolesta. Herkkutattituotteet olivat vallanneet koko Via Nazionale pääkadun ja kaikkialla oli myynnissä tuoreita, kuivattuja ja eri tavoin säilöttyjä herkkutattituotteita. Myös kovin odottamaani friteerattua herkkutattia oli katukeittiöissä myynnissä vastaavassa pahvitokkosessa kuin oman kotikuntani Säkylän kesätorilla friteerattuja neulamuikkuja.

Tuoreita herkkutatteja oli esillä sieninäyttelyssä ja ravintoloiden menuissa on tarjolla toinen toistaan herkullisempia herkkutattiruokia. Supermarketeissa oli tuoreita, kuivattuja ja säilöttyjä herkkutatteja, joista voi itse valmistaa perheelle ruokaa tai ostaa kaupan jalosteita periaatteella ”lisää vain vesi ja kypsyttele”. Paikallisessa infopisteessä otettiin sienituristit vastaan pieteetillä ja tapahtumasta oli painatettu laadukas esite aikatauluineen. Koko kaupunki oli kuvitettu herkkutattijulistein ja pahvikuvin. Keskeisellä aukiolla oli hieno herkkutatin muotoinen nelisärmäinen infotaulu herkkutatin historiasta, kasvupaikoista ja -olosuhteista sekä lajista. Niistä oli luettavissa koko herkkutatin ”elämäntarina”. Kaupungissa oli myös juuri avattu herkkutattimuseo, jossa herkkutatti oli audiovisuaalisesti esillä koko ihanuudessaan.

Hienon herkkutattikokonaisuuden täydensi show-keittiöalue, joissa messupäivinä pääsi seuraamaan paikallisten huippukeittiömestareiden kokkailua ja maistelemaan heidän valmistamiaan porcini-herkkuja. Päälläni ollut herkkutattipaita heräsi kiinnostusta ja sienisisko Anun kanssa pääsimme seuraamaan kokkailua eturivistä. Kylillä jo pian huudeltiin finlandeseja juttelemaan herkkutattiasioista.

Tästä Borgotaron luomasta yhteiskehittämisen mallista olisi meilläkin Suomessa paljon opittavaa. Pyhäjärvi-insituutin ”Hurahdetaan herkkutatteihin” -hankkeeseen sain herkkutatin mekasta paljon arvokasta tietoa. Päässäni on jo monia ituja siitä, miten heidän malliaan soveltamalla saisimme suomalaista herkkutattia sekä suomalaisten että muiden eurooppalaisten herkkusuiden lautasille.