Usein, kun puhutaan järven virkistyskäytöstä, ajatus siirtyy kesäiseen maisemaan, korva kuulee jo laineen liplatuksen ja muistin sopukoissa varpaat ovat järven lämpimässä rantavedessä. Kaukaa kuuluu veneen ääni – joku aikainen herääjä on lähtenyt kalaan. Lokit kaartelevat kesäisellä taivaalla.

Maaliskuisessa maisemassa järven virkistyskäyttö on jotain muuta. Se on hiihtämistä rannan myötäisesti ajetuilla laduilla, talvisesta auringosta nauttimista, makkaran paistoa laavulla ja kuumaa mehua. Se on luistelua ja kelkkailua, kun lumitilanne antaa myöten. Se on leijalautailua sopivalla tuulella, pilkkikisoja ja tammikuisia madepilkkiretkiä. Talvinen virkistyskäyttö on fatbikeretkiä, kävelyretkiä muuttuvassa maisemassa ja railojen ihmettelyä. Talvinen äänimaisema tuo oman leimansa talvesta virkistäytymiseen – se pitää sisällään lumen narskuntaa, tuulen suhinaa ja jään salaperäisiä murahduksia ja ulvahduksia.

Vuodet eivät ole keskenään samanlaisia. Viime talvena jäätä riitti ja sen muodostumiseen olosuhteet olivat optimaaliset. Pakkaskausi alkoi varhain ja lumipeite ei haitannut jään paksuuntumista. Tämän talven olosuhteet olivat kovin erilaiset ja meni pitkälle ennen kuin kantavampi jääkansi oli muodostunut. Muistissa on vielä myös vuosi 2020, jolloin riittävän vahvaa jäätä jäällä liikkumiseen ei muodostunut.

Jääpeitteinen aika on järven toiminnalle tärkeää. Valuma-alueella maa, ojat ja joet jäätyvät ja talviset sateet satavat lumena. Kasvipeitteettömänä aikana ojien ja jokien kautta tuleva kiintoaine- ja ravinnekuormitus saattaa olla talviaikaan moninkertainen, mikäli jääpeitteisyyttä ei muodostu ja leudot sateet satavat vetenä. Keväällä kevättulvia normaalisti syntyy sateen ja lumen sulamisen vuoksi ja ravinteita ja kiintoainetta päätyy tällöin veden mukana järviin. Lumen sulaminen on kuitenkin vesisateita hitaampaa, osa lumesta haihtuu ja vettä pidättyy paremmin valuma-alueelle. Järvessä jään alla veden liike rauhoittuu ja veteen syntyy lämpötilakerrostuneisuutta. Veden seisoessa jääkannen alla paikoillaan vedessä olevat hiukkaset laskeutuvat pohjaan – järvi lepää.

Palataan kuitenkin vielä jään pinnalle. Kylmään veteen – avantoon ja saunaan. Endorfiinien ja mielenrauhan äärelle. Hiihtolenkin jälkeen saunan lämmössä ja avannon reunalla maalliset murheet unohtuvat, mieli lepää ja virkistäytyminen on kokonaisvaltaista. On ollut hienoa huomata kuntien tiedotusta seuratessani, että myös talviliikunta ja järvien talviaikaiset virkistyskäyttömahdollisuudet on nostettu vahvasti esille kuntien markkinoinnissa. Pyhäjärvi tunnetaan alueemme ulkopuolella varmasti kalastusmahdollisuuksistaan ja vireästä vapaa-ajan asutuksesta, torielämästä ja merellisestä maisemasta. Hyvin ylläpidetyt talviaikaiset hiihtoreitit tuovat hiihtokansan liikkumaan harjumaisemista välillä myös jäälle, avantouintiyhteisöt houkuttelevat uusia harrastajia talviuinnin pariin ja sosiaalisen median kautta välittyvät luontoretkeilijöiden ja luonnossa virkistyjien kuvat talvisesta ihmemaasta. Suunnataan siis ulos ja järvelle. Kukin sen toiminnan pariin, mistä virkistäydymme. Oli virkistäytyminen sitten päämäärätöntä kuljeskelua, luonnon tarkkailua, kylmästä vedestä nautiskelua tai tavoitteellista liikkumista. Talvisesta järvestä on moneksi.

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan vanhemmat jutut on luettavissa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.