Näin keväisin Hinnerjoen Kirkkokoski kuohuu ja pärskii minkä ehtii. Humuspitoinen ruskea, ryöppyävä vesi näyttää aivan kuohuvalta kokikselta. Kosken pauhua ja veden nopeaa, lähes hypnoottista liikettä jää helposti tuijottamaan. Aika katoaa.

Toisin on heinäkuussa. Koski on hiljaa. Jos oikein tarkasti kuuntelee, pientä veden solinaa kuuluu yhä. Sinisenä hohtavat neidonkorennot leijailevat seisovan veden yllä. Monena kesänä joen on voinut ylittää padon päältä lenkkareissa niiden kastumatta. Kuivia kesinä joki kutistuu, koski lakkaa lähes olemasta.

Tällaiseen tilanteeseen havahduimme heinäkuussa 2019. Koskessa ei näkynyt vettä nimeksikään, mutta koko kosken alue kukki valkoisena. Olimme saaneet vieraita kyläämme emmekä välttämättä niitä olisi kaivanneet.

Isokierto, valkokarhunköynnös, karhunköynnös – rakkaalla lapsella on monta nimeä – oli tullut ja vallannut joen rannat, sen kasvillisuuden ja jopa koivun rungot. Vaikka köynnöstävä kasvi onkin kukkiessaan kaunis ja herkkä, tukahduttaa se allensa kaiken: kurjenmiekat, suokukat, mesiangervot ja monet muut kosteikon kasvit.

Asialle oli tehtävä jotain ja pian. Otimme yhteyttä alan asiantuntijaan Pyhäjärvi-instituuttiin. Sitä kautta rakennettiin vuonna 2020 Hinnerjoen Nuorisoseuran ja Hinnerjoen Kotiseutuyhdistyksen kanssa Leader-hanke Kirkkokosken alueen kunnostamiseksi. Hinnerjoen jokiuoman ja ranta-alueen kehittämishanke sai nimekseen Hirake.

Ja paljon on saatu tehtyä reilun kahden vuoden aikana. Talkootunteja on kertynyt runsaasti, kun on kitketty ja siivottu Kirkkokosken aluetta, niittokone on raivannut jokiuomaa kylän alueella, alueen koskia on sorastettu taimenien kutua helpottamaan. Lammasaitaus kirkon luona on kerännyt kävijöitä runsaasti ja samalla lampaat ovat tehneet tärkeää raivaustyötään. Myllynraunioille kunnostettiin  pöytäryhmä ja alkukesällä saadaan paikalle vielä alueesta kertova opastaulu.

Parasta hankkeessa on ollut sen yhteisöllisyys ja kokoava voima. Kylän halki virtaava joki koetaan tärkeäksi osaksi kylää ja siitä halutaan pitää huolta. Talkoissa on ollut mukavaa ja talkookaffeja juodessa juttu on luistanut. Mukana ovat myös olleet Hinnerjoen koulun oppilaat: heille joki tarjoaa hyvää oppia luonnon monimuotoisuudesta ja lähiluonnon merkityksestä.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamalle kuivuudelle tai tulville emme tässä hetkessä voi mitään, mutta voimme kuitenkin huolehtia siitä, että jokiuoma pysyy avonaisena tulevaisuudessakin. Hankkeen aikana isokierto selkeästi väheni kitkemällä, mutta kasvi on tunnetusti sitkeä ja hankalasti hävitettävä. Silmät on siis pidettävä auki tulevinakin vuosina ja jatkettava työtä. Tervetuloa talkoisiin jatkossakin!

Tekstin ovat kirjoittaneet hinnerjokilaiset Niina Laihonen ja Kirsi Sonkkila.