Pyhäjärvi-instituutti osallistui reilun 10 hengen kokoukseen keskelle saaristomerta Nauvon kalasataman kupeeseen keskustelemaan kolmen puolalaisen asiantuntijan kutsumana vibrioista. Instituutin perinteiset vesienhoidolliset toimet ovat keskittyneet makean veden asioihin, ja nyt kysymys olikin nimenomaisesti suolaa vaativan, murtovesissä viihtyvän organismin aiheuttamista huolista. Meillä Satakunnassa suolapitoista merenrantaa on yli 869 kilometriä, joten tälle alueelle mahtuu hyvin monta uimapaikkaakin. Vedet ovat vielä kylmiä, mutta lämpenevät uimavedet houkuttelevat kohta uimareita. Mistä oikein onkaan Vibrio-bakteereiden kohdalla kysymys, ja miksi näistä bakteereista kannattaisi puhua nyt?

Vibrio-bakteerit kuuluvat luonnolliseen mikrobimaailmaan vesistöissämme. Kaloille haitallinen V. anguilarum on näistä tavallisin ja Suomessakin sitä tavataan erityisesti merialueiden kalanviljelylaitoksissa. Ehkä tunnetuin ryhmän edustajista on Vibrio cholerae, koleraa aiheuttava otus.  Onneksi kolerabakteeria ei Suomessa juuri tavata, eläinkunnassa havaintoja on viidestä eläimestä, muun muassa kuuluisasta rannikoillemme eksyneestä edesmenneestä mursusta. Nauvon kokouksessa aiheena oli kuitenkin erityisesti V. vulnificus, ”lihansyöjäbakteeri”. Odotuksissa olevat kesäiset, yhä pitenevät hellekaudet voivat tuoda mukanaan uimarantavesien laatuun liittyviä ongelmia (https://thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/vesi/uimarantavesi/vibrio-suvun-bakteerit).

Ihmisillä vibrioosit ovat tavallisempia kuin eläimillä (https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/vibriot-ja-vibrioosi/vibrio-choleraen-esiintyvyys-suomessa). Useimmiten oireet voivat olla korvatulehduksen tyyppisiä, lieviä sairastumisia tai ihon haavaumien kautta syntyneitä iho-oireita. Vakavaksi tilanne voi muuttua henkilöillä, jotka ovat muutoin alttiita sairastumisille ja iholla on infektioita helpottavia haavaumia. Nauvon kokouksessa kiinnostusta herätti erityisesti ihmisten asennoituminen vibrioihin ja niiden aiheuttamaan lisääntyvään tautiuhkaan lämpenevän ilmaston myötä.

Meillä suurempaa huolta meri- ja järvialueilla uintimahdollisuuksien kannalta aiheuttavat sinileväkukinnat, eivätkä vibriot juuri vielä huoleta. Ravinteiden kulkeutuminen vesistöihin lisää sinilevien kasvua. Oleellista onkin koettaa estää vesistöjen rehevöitymistä – mutta emme tunne vibrioiden lisääntymiseen vaikuttavia tekijöitä yhtä hyvin. On ilmeistä, että matala suolapitoisuus Itämeressä kontrolloi aika hyvin bakteerin lisääntymistä, mutta lämmin vesi voi siitä huolimatta lisätä vibrioiden määrää paikallisesti vesien laatua heikentävästi. Nauvossa pohdittiin myös luonnonmukaisten keinojen käyttöä bakteerien lisääntymisen kontrolloinnissa. On havaittu, kuinka esimerkiksi Itämeressä rannikkoalueilla kasvava meriajokas, Zostera marina, voisi vähentää vibrioiden esiintymistä (Reusch ym. 2021, linkki: https://link.springer.com/article/10.1007/s00227-021-03963-3). Rehevöitymisen aiheuttama Itämeren veden sameutuminen ja runsastuneet rihmalevät ovat rajoittaneet meriajokkaan elintilaa. Laji on Suomessa luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Päivän anniksi syntyi paljon uutta mielenkiintoista pohdittavaa merenranta-alueiden ekosysteemeistä. Nauvossa oli iltapäivällä vielä kovin hiljaista näin toukokuussa, mutta saaristomeren turismikauteen valmistelut alkoivat jo olla näkyvillä, kun kokouksemme päättyi. Turistit alkavat parveilla vesien läheisyydessä, kunhan vedet sopivasti lämpenevät. Toivotaan erinomaista uintikesää niin merenrannoilla kuin järvissämme!