Vieno tuuli hiuksissani ja rantavesiä lämmittävät ohuet auringonsäteet tuntuvat omituisen eläviltä. Kuin joku ohjaisi tuulta luokseni. Goan paahteisilta toreilta ostettu repaleinen paita suojaa ihoani auringolta, vain vähän. Kauempana merimetso kuivattelee kainaloitaan ystäviensä kanssa. Kaikki eivät ole vielä lentäneet talveksi lämpimään. Loppukesän haikeus tuntuu iholla lämpimältä ja katkeralta. Rannan hiekka antaa periksi painoni alla ja hankaloittaa kävelyä. Keho kihelmöi ennen uintia. Olen jo polvia myöten vedessä.

Ujuttaudun syvemmälle rantaveteen. Nyt kylmänä helmeilevä vesi koskettaa jo vatsaani. Eteenpäin ei voi enää kahlata, on sukellettava. Jännitys tuntuu koko kehossa ja tekee mieli paeta takaisin rannan lämpöön. Jalkani ovat jo tottuneet kylmyyteen, mutta se osa ihosta, joka vain aaltojen osuessa käy välillä veden alla, tuntuu kiljuvalta. Huomaan pidättäväni henkeä. Sukellan. Hartiani laskeutuvat ja happi kulkee taas. Lopulta päälakenikin maistaa kylmää vettä. Väistelen ulpukoiden tai lumpeiden lehtiä, tästä on vaikea erottaa kumpia. En halua osua niiden limaisiin varsiin.

Kirkas vesi huuhtoo ajatukset ja aurinkorasvan mukanaan. Pohjaan sukeltaessani löydän järvisimpukan, vanhan ruosteisen ruuvin ja uusia, nuijapään kokoisia ideoita. Kiirehdin rantaan ja annan kastuneen tuliaispaidan valua vettä päälläni. Alan hapuillen kirjoittamaan ajatusten poikasista kokonaisia ja kohta kynä jää mietteliäänä vihon sivulle. Havahdun aaltojen ääniin ja jään ihailemaan niitä. Voin jatkaa kirjoittamista myöhemmin. Vesi soljuu, huljuu, huokailee ja liplattaa. Se kuiskii salaisuuksia ja sen pinnan alla kuhisee ja kuplii.

Järvi inspiroi kirjoittamaan, se inspiroi luomaan. Sen äärellä voi tylsistyä ja rauhoittua. Silloin kannattaa ottaa kynä käteen ja luoda mitä vaan. Luokaa! Tehkää sitä tunteita tukahduttaaksenne tai niistä nauttiaksenne. Tehkää sitä ajattelematta ja pään puhki miettien. Tehkää sitä tylsyyden tappamiseksi ja kiireestä pois päästäksenne. Luokaa ilman taka-ajatuksia. Taide saa värähtelemään ja sen äärellä voi hetken olla painoton. Pyhäjärvi on paikallisille korvaamaton inspiraation ja ilon lähde. Sitä voisi kutsua taiteeksi tai ainakin sen äidiksi. Se pauhusi ja huohotti Sylvian päivänä ja hymyili myrskyn jälkeen. Sen koko olemus huokuu merta ja sinistä. Sen edessä nöyrtyy.

Luonto ja vesialueet vaikuttavat tutkitusti ihmiseen rauhoittavasti. Vedessä oleminen ja liikkuminen vapauttaa mielihyvähormoneja ja helpottaa kipuja. Vesi kiehtoo ihmisiä, ja se on toiminut inspiraation lähteenä taiteessa suurin piirtein yhtä kauan kuin taidetta on tehty. Vesi hellii mieltä ja kehoa. Se saa pään tyhjenemään ja täyttymään mielihyvästä. Veden äärellä ja vedessä oleminen voi olla monenlaista. Vedessä voi uida, leikkiä, pelata, kalastaa, kuvata, tutkia tai veneillä. Sen äärellä voi rentoutua, bongata lintuja, ottaa aurinkoa tai antaa ajatusten vain virrata. Voi kuvitella lähtevänsä kaislikossa loiskahtelevien kalojen matkaan ja piirtää mieleensä kuvia niiden kodeista. Voi kirjoittaa laulun hauesta, vaikka se onkin jo tehty.

Pyhäjärven kirkas vesi läpäisee ja puhdistaa. Sen aaltoihin suuretkin murheet huuhtoutuvat ja käpertyvät syvänteen pohjalle. Se antaa uskallusta unelmoida ja antaa pienille asioille suuria merkityksiä. Joskus on hyvä ottaa itselleen hetki ja nauttia Pyhäjärven loputtomasta painosta ja äärettömyydestä. Kaukaisen rantaviivan tuijottelu antaa myös silmille tilaisuuden levätä. Siellä, aivan järven kupeessa, ehkä jalat vedessä kastuneena, voi inspiroitua tai vain olla ymmällään kauneudesta.