Järviruoko eli Phragmites australis on ainoa Suomessa kasvava ruokolaji. Sitä tavataan koko maassa sekä merien ja järvien rannoilla. Pohjoisimmassa Lapissa se on harvinaisempi. Järviruokoa ei pidä sekoittaa Suomessa myös tavattuun järvikaislaan, jonka kukinnot ovat ruskeita, ja jolla ei järviruokosta poiketen ole lehtiä. Järviruokon varsi on kova ja ontto ja sen kukinto on punavioletti. Se on myös kaislan kukintoa huomattavasti suurempi. Kasvitieteellisesti nämä kasvit kuuluvat eri ryhmiin; järvikaisla on sarakasvi ja ruoko luetaan heinäkasviksi. Kaislan ja ruo’on kasvupaikat ovat samankaltaiset, mutta tehokkaampana leviäjänä ruoko on vallannut suurempia aloja. Vesilinniemen vesiensuojeluyhdistyksen sivuilla julkaistussa Liisa Marjomäen blogitekstissä ”Tunnistatko: Järviruoko vai kaisla? Vinkkejä järviruo’on hyötykäyttöön” (3.5.2022) kerrotaan, että laiduntamisen loppuminen on vaikuttanut järviruo’on nopeaan leviämiseen. Yleisesti kaislaa voidaan Marjomäen mukaan pitää merkkinä puhtaasta vesistöstä, kun järviruoko taas kielii vesistön rehevöitymisestä. Näitä kasveja tavataan kuitenkin myös samojen vesistöjen rannoilla vierekkäin. Tällöin kaisla on usein vetäytynyt kasvamaan ruokoa kauemmaksi rannasta.

Suomessa ruovikoita on arviolta sata hehtaaria, ja ranta-alueiden rehevöityessä ruovikoiden kokonaispinta-ala jatkaa kasvuaan. ELY-keskuksen mukaan kasvustot vähentävät veden virtausta, joka paikoin huonontaa veden laatua monin tavoin. Virtauksen vähentyessä ruoko alkaa mädäntyä ja tuottaa metaanipäästöjä. Se myös kuluttaa rantavesien happea ja kiihdyttää osaltaan rehevöitymistä. Vähähappisiksi ja tiheiksi muuttuneet ruovikot eivät enää kelpaa elinympäristöksi useimmille eläinlajeille. Ruokoturve myös nostaa maanpintaa ja edistää rantojen umpeenkasvua. Tästä on haittaa myös ihmisille, koska entiset virkistyspaikat ja mökkien rannat muuttuvat vaikeakulkuisiksi, ja metaanipäästöjä tuottava ruovikko on myös hajuhaitta.

Toisaalta ruovikko torjuu aallokkoeroosiota ja voi ELY-keskuksen mukaan toimia myös näkö- ja melusuojana. Monimuotoiset ruovikot ja erityisesti niiden reunavyöhykkeet ovat elintärkeitä monille eläinlajeille ja toimivat kutualueina kaloille. Liian harvat tai liian kaukana rannasta olevat ruokoturpeella kasvavat ruovikot ovat lajiston kannalta usein turhia. Reunavyöhykkeillä ruokoa niitettäessä luonnon monimuotoisuus usein vahvistuu. Järviruo’on leikkuulla on positiivisia vaikutuksia myös käytössä olevien rantojen viihtyvyyteen ja edistää siten virkistyskäyttöä.

Niitettyä järviruokoa on perinteisesti käytetty monenlaiseen askarteluun ja rakentamiseen. Siitä voi tehdä esimerkiksi soittimia, himmeleitä, ja puutarhakoristeita. Sitä on aikanaan käytetty myös tyynyjen ja peittojen täytteenä. Rakentamisessa ruokoa on hyödynnetty esimerkiksi eristeenä, ja esimerkiksi Tanskassa ruokorakentaminen on jälleen kasvattanut suosiotaan. Myös Suomessa rakennetaan joka vuosi muutamia ruokokattoja, joiden elinikä voi olla jopa 70 vuotta. Ruokoa on käytetty myös maanparannusaineena ja karjan rehuna, ja esimerkiksi puutarhan katteena ruo’olla on hyvät ominaisuudet. ELY-keskuksen mukaan parasta ruokokate on alle 5-10 cm pituinen silppu, mutta joukossa pitää olla myös hyvin hienoa silppua. Kotona järviruo’osta voi askarrella myös lampunvarjostimia ja muita sisustusuotteita. Vinkkejä järviruo’on matalan kynnyksen löytyy lisää esimerkiksi osoitteesta tanjakukkola.fi.

Järviruo’on ammattimainen käyttö esimerkiksi rakentamisessa on Suomessa vielä lasten kengissä. Ympäristöministeriön artikkelin ”Järviruoko muuntuu riesasta hyödykkeeksi” (18.8.2021) mukaan ruo’olla on kaupallista potentiaalia, mutta oikeanlaisen tekniikan löytäminen ja lupien hankkimisen vaikeus jarruttaa ruokobisneksen kasvua. Järviruokoa voisi kaupallisesti hyödyntää esimerkiksi tuottamalla biohiiltä. Virossa on perustettu myös ruokopillejä tuottava yritys. Järviruo’osta saa siis valmistettua monenlaisia tuotteita. Tärkeä edellytys ruokobisneksen laajentumiselle ja näin myös monimuotoisuuden lisäämiselle on kustannustehokkaan keruutavan löytäminen.

Mitä pitää huomioida, kun järviruokoa niitetään? Niittoilmoitus pitää tehdä ELY-keskukselle niitosta aina, kun niitto tehdään koneellisesti. Ilmoitus on tehtävä vähintään kuukausi ennen niittoa. Käsin tehdystä niitosta ei tarvitse ilmoittaa, jos niittää alle hehtaarin alueen. Niitosta pitää ELY-keskuksen lisäksi sopia kaikkien vesialueen omistajien kanssa. Paras niittoajankohta riippuu siitä, mihin ruokoa aiotaan käyttää. Luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi ja ruo’osta eroon pääsemiseksi paras tapa ja vuodenaika niittää ruokoa on kolme kertaa kesässä heinä- ja elokuussa. On tärkeää niittää kasvusto veden alta, jos haluaa päästä ruovikosta eroon. Niiton jälkeen niittomassa on kerättävä maalle. Järviruo’on hävittäminen ei ole helppoa, mutta hyvä puoli on, että kerätyn kasvuston voi hyödyntää monella tavalla.

https://www.ely-keskus.fi/web/ruoko/

http://www.mehilaispesa.net/Vesikasveja/Merkinnat/2013/2/5_Jarvikaisla_Scoenoplectus_lacustris.html

https://ym.fi/-/jarviruoko-muuntuu-riesasta-hyodykkeeksi