On tammi-helmikuun vaihde. Pyhäjärvi on ollut kaksi kuukautta jäässä, mutta järven vedenalainen ympäristö on edelleen seurannan ja tutkimuksen kohteena, sillä Pyhäjärvi-instituutin asiantuntijat käyvät vuosittain myös talviaikaan järvellä näytteenotossa. Vuonna 2023 näytteenottokausi alkoi helmikuun 7. päivä ja vuonna 2022 tammikuun lopussa. Tänä vuonna vuoden ensimmäiset näytteet otettiin tammikuun 30. päivä sopivan lauhassa talvisäässä. Näytteenottajat suuntasivat näytteenottovälineistöä sisältäviä ahkioita noin kilometrin matkan vetäen Pyhäjärven syvänteen alueelle sijoittuvalle näytepisteelle. 38 senttimetrin paksuiseen jääkanteen kairattiin ja sahattiin näytteenottoavanto, josta nostettiin Limnos-vedennoutimella kuudesta syvyydestä vesinäyte analyyseja varten. Samalla mitattiin veden lämpötila eri vesikerroksissa. Näytteenottopäivänä vesipatsas oli lämpötilaltaan tyypillisen talvisen kerrostunut, veden lämpötila pinnassa lähellä nollaa ja pohjan vesikerroksessa noin neljä astetta. Lähes jäättöminä talvina, kuten vuonna 2020, vesipatsas ei kerrostu lämpötilan suhteen samalla tavalla vaan on pinnasta pohjaan saakka hyytävän kylmää. Tänä talvena jääpeite kuitenkin säätelee veden olosuhteita.

Veden näkösyvyys syvänteen avannolla oli 6,9 metriä. Lähes seitsemän metriä on hyvä näkösyvyys, mutta viime vuoden helmikuussa saatiin vielä parempi lukema, peräti 9,1 m. Sydäntalven jääkannen alla vesi on kirkasta, sillä kasvi- ja eläinplanktonin biomassat ovat hyvin alhaisia ja hajoava orgaaninen aines on vajonnut pohjalle. Järvi eliöstöineen odottaa kevättä ja veden lämpenemisen luomaa keväistä täyskiertoa, joka saa pohjanläheisen veden ravinteet nousemaan pintaveteen kasviplanktonin ulottuville. Talvinen näytteenotto antaakin hyvin pohjatietoa siitä, millaiset ravinnepitoisuudet jäiden sulamisen jälkeen kevätkukinnalla, eli levätuotannon alkuboostilla, on käytettävissään.

Pyhäjärven järvinäytteenottoon kuuluu avovesikaudella aina planktonnäytteenotto. Tällä kertaa planktonnäytteitä ei otettu, mutta esimerkiksi 2022 tammikuun näytteenottoon ne sisältyivät. Tuolloin tammikuun näytteessä esiintyi eniten piileviä, nieluleviä ja sinileviä, mutta kasviplanktonin kokonaisbiomassa oli vain noin 5 % saman vuoden toukokuun alun kasviplanktonbiomassasta. Myös eläinplanktonia on talven näytteissä hyvin vähän, esimerkiksi vuonna 2023 helmikuun alussa eläinplanktonin määrä oli noin kymmenesosa toukokuun alun tilanteeseen verrattuna. Jään alla eliöstö on säästövaihteella.

Tämän tammikuun näytteenoton vesianalyysituloksia joutuu odottamaan jonkin aikaa, mutta aiempien vuosien tulosten perusteella voi jo ennakoida, että alimman vesikerroksen näytteissä kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet ovat selvästi pintavettä korkeampia. Levärunsautta osoittava klorofyllipitoisuus, joka määritetään 0-2 metrin vesikerroksen kattavasta näytteestä, on talvella alhainen, 1-2 µg/l. Syvyyskerrosten 20 m ja 23 m näytteissä oli jo kentällä havaittavissa jonkin verran happivajausta – tämän pystyy päättelemään happinäytepullon veden väristä, kun näytteeseen on lisätty määritysmenetelmän esikäsittelynä käytettävät reagenssit. Muinakin vuosina alkuvuoden näytteissä erityisesti pitkän jäätalven jälkeen pohjanläheisen veden happipitoisuus on ollut hyvin alhainen.

Talvinäytteenottoon suunnataan vielä uudelleen talven lopulla, mikäli jäätilanne sen sallii. Seuraava näytteenotto tuleekin olemaan tuloksiltaan kiinnostava sekä vesipatsaan happitilanteen että ravinteiden määrän suhteen, ja se antaa jo enemmän ennakkotietoa avovesikauden alun ravinnetilanteesta. Tässä vaiheessa onkin hyvä suunnata kenttävälinevarastoon tarkistamaan noutimen, saavien, haavien, köysien, sakkeleiden ja pelastautumispukujen kunto, sillä kevät on jo ihan kohta täällä!

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Vuodesta 2015 jutut löytyvät Puhdas vesi, paremmat evä(ä)t -blogista. Juttusarjan vanhimmat jutut on luettavissa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.