Säkylän Pyhäjärvi on arvokas lintukohde, jonne lukuisat linnut kerääntyvät pesimään sekä levähtämään jokavuotisen muuttomatkansa varrella. Pyhäjärven arvo lintuvetenä vain korostuu, kun lukee kansallisten seurantojen tuloksia linnuston köyhtymisestä useissa elinympäristöissä kuten vesialueilla ja metsissä. Vesilintujen taantumiseen on vaikuttanut muun muassa vesistöjen ylirehevöityminen ja umpeenkasvu sekä vieraspetokantojen runsastuminen, kun taas metsälinnuista ahdingossa ovat erityisesti vanhoista metsistä riippuvaiset lajit.

Viime vuosina Pyhäjärvi-instituutti on toteuttanut Pyhäjärven linnustollisesti arvokkaiden vesialueiden kunnostuksia vesikasviniitoin sekä tukenut linnuston pesintämahdollisuuksia vesialueilla ja rantametsissä. Tarkkasilmäinen Pyhäjärvellä liikkuja onkin voinut havaita erikoisten putkimaisten rakennelmien ilmestymisen ruovikoiden reunamille Sarvonlahdella sekä ulappasaarilla Iissalossa ja Emänkarilla. Kyseessä on vesilinnuille tarkoitetut putkipesät, jotka tarjoavat linnuille suojaisan pesävaihtoehdon.

Käytännössä putkipesä on metalliverkosta taivutettu tuubi, joka on vuorattu heinällä tai muulla kuivikkeella. Pesä pystytetään rantaveteen paalujen varaan noin metrin korkeudelle vedenpinnasta. Putkipesä tarjoaa suojaa erityisesti saalistukselta, joka on suurin syy vesilintujen pesinnän epäonnistumiseen. Maassa pesät ovat erityisen alttiita pedoille kuten minkille ja supikoiralle, joista edellä mainittu viihtyy hyvin myös Pyhäjärven ulappasaarilla. Pienpetojen kiipeäminen pesään voidaan estää kiinnittämällä paaluihin jonkinlainen nousueste. Pesän putkimainen suljettu rakenne suojaa poikuetta myös petolintujen häirinnältä.

Putkipesään asettuva laji on useimmiten heinäsorsa, mutta myös tavin, telkän ja nokikanan on havaittu pesivän niissä. Putkipesä on paras sijoittaa suojaisalle paikalle, jossa vesilinnut viihtyvät ja jossa voimakkaat aallot tai jäidenlähtö ei pääse tuhoamaan pesärakennelmaa. Yksi kevättalvella Iissaloon pystytetyistä putkipesistä tuhoutui juuri jäidenlähdön takia, joten paikan valinnassa saa olla tarkkana.

Linnuston pesintää tukevia toimenpiteitä toteutettiin vesialueiden lisäksi myös Pyhäjärven rantametsissä. Sarvonlahden kupeessa sijaitsevalle Mäkitalon suojelualueelle perustettiin tekopökkelöitä lahopuuston lisäämiseksi ja näin ollen siitä riippuvaisten lajien, kuten kolopesijälintujen, elinolojen parantamiseksi. Säkylän kunnan metsurien avustuksella tekopökkelöitä tehtiin kaatamalla hajanainen ryhmä puita noin 4–5 metrin korkeudelta ja jättämällä korkeat kannot pystyyn ja kaadetut latvukset maahan lahoamaan. Ajan saatossa pökkelöt tarjoavat ravintoa ja suojaa kolopesijöiden lisäksi monille muille eliöryhmille kuten hyönteisille, sammalille ja sienille.

Vaikka ensisijainen tavoite tulisi olla luonnonkolojen säilyttäminen lahopuustoa ja vanhoja kolopuita vaalien, voidaan sopivia pesintäpaikkoja lisätä myös pesäpönttöjen muodossa. Mäkitalon luonnonsuojelualueelle sekä Iissaloon ja Emänkarille ripustettiin useita erimallisia linnunpönttöjä muun muassa tiaisille ja siepoille, kottaraisille ja käenpiioille sekä telkille ja isokoskeloille. Pesäpöntöt sijoiteltiin mahdollisuuksien mukaan paikoille, jossa lahopuuta ja luonnonkoloja oli vähemmän.

Linnunpönttöjä ja putkipesiä tullaan seuramaan huoltotarpeiden varalta, ja kiinnostavaa on nähdä, miten hyvin putkipesät otetaan vastaan Pyhäjärven vesilintujen keskuudessa. Toimenpiteet toteutettiin lokakuussa päättyneissä Rikkaat rannat- ja Herkät hiekat-hankkeissa, joiden päärahoittajana on ollut Helmi-elinympäristöohjelma. Helmi-elinympäristöohjelma 2021–2030 tavoitteena on vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja turvata luonnon tarjoamia tärkeitä ekosysteemipalveluja.

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Vuodesta 2015 jutut löytyvät Puhdas vesi, paremmat evä(ä)t -blogista. Juttusarjan vanhimmat jutut on luettavissa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.