Vuosi lähenee loppuaan ja hieman perinteisempi talvisää on onneksi saapunut Pyhäjärvenkin rantamille. Vuoteen 2021 on kuitenkin mahtunut monenlaisia sääilmiöitä, jotka tosin näin uuden vuoden kynnyksellä lienevät jo suurimmaksi osaksi jääneet unholaan. Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan (Yläneen mittausasema) kuluneen vuoden sadesumma tulee asettumaan hieman vuosien 1980-2020 keskiarvon alapuolelle. Joulukuun 19. päivään mennessä oli satanut 566 mm tarkasteluvälin keskiarvon ollessa 626 mm. Joka tapauksessa kokonaissademäärän suhteen ollaan hyvin tavanomaisissa lukemissa eikä se juuri kerro esimerkiksi alkukesällä viljelyksiä kurittaneesta kuivuudesta. Tarkasteltaessa kuukausikohtaisia sademääriä eivät nekään täysin vahvista poikkeuksellisia olosuhteita. Kesäkuu oli tarkastelujakson kahdeksanneksi kuivin ja heinäkuu viidenneksi kuivin. Pahempiakin vuosia on siis mahtunut joukkoon. Vuorokausikohtaiset sademäärät kuitenkin paljastavat, että pahimman hellejakson aikana kuukauden jaksolla 27.6.—27.7. satoi ainoastaan 6,4 mm. Puutetta vedestä siis varmasti oli monin paikoin.

Lähivuodet ovat monessa suhteessa herättäneet keskustelua vesienhallinnan merkityksestä, paitsi sadon turvaamisen myös vesiensuojelun näkökulmasta. Yhä useammin havahdutaan siihen, että vettä on joko liikaa tai liian vähän. Liika vesi tulisi saada johdettua pois, mutta toisaalta vettä pitäisi pystyä varastoimaan valuma-alueella. Maa- metsätalouden vesienhallinnan hankeavustuksista (MMM ja YM) rahoitettu KÄTEVÄ-hanke (Käytännöntoimilla kohti Eurajoen vesistöalueen vaikuttavampaa vesienhallintaa, (https://pyhajarvi-instituutti.fi/hanke/kateva/) pyrkii osaltaan ratkomaan tähän liittyviä ongelmia. Hankkeessa kunnostetaan valuma-alueella sijaitsevia vesiensuojelun- ja hallinnan rakenteita, edistetään metsätalouden vesiensuojelua sekä toteutetaan peltolohkokohtaisia vesitalouden pilotteja, joilla peltomaan vesitaloutta ja kasvukuntoa pyritään parantamaan.

Valuma-alueelta vesistöihin huuhtoutuvan ravinnekuorman vähentäminen on ollut Pyhäjärven suojeluohjelman keskeisimpiä tavoitteita koko sen toiminnan ajan vuodesta 1995 alkaen. Vuosien varrella Pyhäjärven valuma-alueelle on rakennettu lähemmäs sata erilaista vesiensuojelutoimenpidettä, joiden tavoitteena on ollut vähentää Pyhäjärveen kulkeutuvien ravinteiden määrää. Näiden merkitys kiintoainekuormituksen hillinnässä, vesienpidätyksessä sekä luonnon monimuotoisuuden turvaajana on edelleen merkittävä. Vuonna 2021 kunnostettiin kolme vesiensuojelurakennetta Yläneenjoen valuma-alueella. Vuotavanojan ja Imponojan altaista poistettiin sinne kerääntynyttä kiintoainetta, ja Kärrilänojan laskeutusaltaan padon korotuksella lisättiin osavaluma-alueen vedenpidätyskykyä ja kiintoaineen laskeutuskapasiteettia. Ilmastonmuutos sekä kerätty tutkimustieto kuitenkin osoittavat, että muuttuvia menetelmiä ravinnekuormituksen hillitsemiseksi tarvitaan, ja työtä tämän eteen on jo toki tehtykin vuosia. Perinteiset uomissa toteutettavat vesiensuojelukeinot ovat melko tehottomia esimerkiksi liukoisten ravinteiden pidättämiseksi valumavesistä. Parasta olisikin, että ravinteet saadaan pysymään mahdollisimman tehokkaasti pellossa kasvien hyödynnettävänä. Kun viljelymaan kasvukunto ja vesitalous ovat kunnossa, edistävät ne myös ravinteiden pysymistä pellossa. Maanparannusaineista (rakennekalkki, kuidut ja kipsi) on saatu lupaavia tuloksia lähivuosien tutkimusprojekteissa, ja vastikään julkaistu viljelijän opas helpottaa viljelijöiden työtä oikean maanparannusaineen valitsemiseksi (https://pyhajarvi-instituutti.fi/julkaisu/kipsi-kuitu-ja-rakennekalkki-opas-viljelijoille/). Toivottavaa olisikin, että maanparannusaineiden käyttö lisääntyisi merkittävästi tarjoten helpotusta niin viljelijöille kuin vesistöillekin. Pelkillä maanparannusaineilla ei kuitenkaan ihmeisiin pystytä vaan muutkin peltolohkoilla tehtävät toimenpiteet ovat tärkeässä asemassa. Maan vesitaloudesta ja kasvukunnosta huolehtivat toimet kuten säätösalaojitus, syväkuohkeutus ja riittävä viljelykierto ovat paitsi ilmastoon sopeutuvaa ruoantuotantoa myös modernia vesiensuojelua.

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995.