Pyhäjärvi-instituutin laaja seminaari maatalouden monimuotoisuudesta ja kestävyydestä tarjosi tietoa, tutkimustuloksia ja näkökulmia tulevaisuuteen

Raumalla keskiviikkona 11.12.2024 järjestetty Monimuotoinen ja kestävä maatalous -seminaari esitteli seitsemän eri Pyhäjärvi-instituutin hankkeen tuloksia ja toimia, sekä muun muassa uutta tutkimusta agroekologian ja ruoantuotannon tulevaisuudentutkimuksen saralta.

Suomalainen maatalous ja ruoantuotanto ovat muutoksessa. Tulevaisuuden kestävän kehityksen, taloudellisen kannattavuuden ja ympäristöystävällisen maataloustuotannon haasteisiin on vastattava päätöksillä, jotka perustuvat luotettavaan tietoon ja rohkeaan yhteistyöhön.

Raumalla uudella Karin kampuksella viime viikolla järjestetyssä mittavassa seminaarissa jaettiin monipuolisesti viimeisintä maatalouden ja ruokaketjun osaamista, innovaatioita ja tietoa. Koko päivän kestäneessä seminaarissa oli paikalla noin 50 osallistujaa.

Seminaarin puheenjohtajana toiminut Pyhäjärvi-instituutin toiminnanjohtaja Teija Kirkkala kertoi Pyhäjärvi-instituutin vastaavan moniin viime vuosien tuomiin haasteisiin maatalous- ja elintarvikealalla toteuttamalla tarvelähtöisesti tutkimusta, koulutusta, neuvontaa ja kehittämishankkeita.

– Teemme muun muassa paljon käytännön pilotteja, tilojen prosessien ohjausta sekä tukemista, Kirkkala kertoi.


Teija Kirkkala avasi tilaisuuden ja kertoi Pyhäjärvi-instituutin toiminnasta.

Monimuotoisuudesta turvaa muuttuvissa olosuhteissa

Seminaarin ensimmäinen osio, Pieni suuri monimuotoisuus, käsitteli monipuolisesti viljelyn monimuotoisuuden lisäämistä sekä kasvien yllättäviäkin kemiallisia mahdollisuuksia.

Pyhäjärvi-instituutin asiantuntija Sanna Lipping esitteli 2024 satakuntalaisille viljelijöille tehtyä kyselytutkimusta maatilojen monimuotoisuudesta sekä kiinnostuksesta uusiin viljelykasveihin ja menetelmiin. Länsi-Suomen alueella on potentiaalia lisätä monimuotoisuutta varsinkin viljelykiertojen osalta. Viljelijät olivat kiinnostuneita lisäämään oman tilan monimuotoisuutta ja kysyntää olisi erityisesti neuvonnalle, koulutukselle ja talouskannustimille monimuotoisuuden lisäämiseksi.

– Monimuotoinen viljelykasvivalikoima voi toimia tiloilla puskurina ja tuoda resilienssiä muuttuvissa olosuhteissa, Lipping kertoi.

Erikoisempien viljelykasvien soveltuvuutta ja taloudellisia mahdollisuuksia selvitettiin kolmen eri hankkeen piloteissa, joista kertoi Pyhäjärvi-instituutin asiantuntija Johanna Pihala. Muun muassa nokkonen menestyy Suomessa hyvin, mutta kasvuston perustaminen ja laadun varmistaminen on haastavampaa. Sen tai pellavan potentiaali luonnonkuituna tulevaisuuden markkinoilla voi kuitenkin olla yllättävä.

Vaikka viljelykasvivalikoiman monipuolistaminen erikoiskasveilla vaatii sumplimista aina kasvinsuojelusta lainsäädäntöön ja uuteen brändäykseen, erikoiskasvien tuottajahinnat ovat viljoja paremmat. Erikoiskasvitarve voi kasvaa myös yllättäen, kun pohjoisen ilmasto muuttuu sekä lainsäädäntö ja tukipolitiikka muuttuu.

– Viljelijän rooli kestävyyshaasteiden ratkaisijana on raskas, mutta tärkeä. Tämä näkökulma voi myös lisätä alan houkuttelevuutta nuorille, uusille viljelijöille, Pihala pohti.

Turun yliopiston luonnonyhdistekemian professori Juha-Pekka Salminen esitteli tilaisuudessa tutkimusryhmänsä uusimpia löydöksiä siitä, minkälaisia kemiallisia yhdisteitä erilaiset kasvit voivat tuottaa. Uraauurtavassa tutkimuksessa kartoitetaan yli 4000 kasvilajia ja niiden kemiallisia pitoisuuksia. Esimerkiksi suomalaisen maitohorsman tiedetään tutkimuksen ansiosta tuottavan useita yhdisteitä, joita niiden ei ole ennen tiedetty tuottavan. Tällä hetkellä ryhmä testaa yli 800 kasvikunnan yhdisteen kykyä altistaa sairaalabakteereita antibiooteille.


Juha-Pekka Salminen kertoi Turun yliopiston luonnonkemian tutkimusryhmän löydöksistä.

Maataloudesta löytyy elinvoimaa ja mahdollisuuksia

Seminaarin toisessa osiossa, Kestävyys läpi tuotantoketjun, pureuduttiin suomalaiseen ruokaketjuun niin pienessä kuin suuressakin skaalassa.

Köyliön Vanhakartanon tilanhoitaja Veli-Pekka Suni kertoi vihannestilan vuonna 2020 alkaneesta parsanviljelystä. Parsatuotannon opettelussa sekä pakkaamisessa on tehty yhteistyötä Pyhäjärvi-instituutin kanssa, sillä viljelykasvi on Suomessa harvinainen. Markkina kotimaiselle parsalle kasvaa, mutta viljelyn investointi vaatii pitkäjänteisyyttä kasvin tuottaessa satoa vasta 2-4 vuoden päästä.

Lanterra Oy:n asiantuntija Timo Jaakkola muistutti, että suomalaisen maatalouden kannattavuus on yhä hyvä ja sillä on paljon väliä, mistä näkökulmasta toimialaa tarkastelemme. Alalla erikoista on se, että menestyvät maatilayrittäjät eivät pidä paljoa ääntä onnistumisistaan. Vaikka toimialaa määrittävät erilaiset ulkopuolelta tulevat reunaehdot, on yrittäjän aina mahdollista tehdä valintoja.

– Menestyviä maatilayrityksiä yhdistää intohimo toiminnan jatkuvaan parantamiseen. Tilan johtaminen ei ole vaikeaa, se pitää vain tehdä, Jaakkola kertoi.

Apetit Oyj:n toimitusjohtaja Esa Mäki kertoi lähitulevaisuuden näkymiä ruoantuotannosta Apetitin näkökulmasta sekä pitkäjänteisestä työstä sopimusviljelijöiden ja kestävyystavoitteiden kanssa. Mäki myös nosti esiin Pyhäjärvi-instituutin kanssa tehtyä soveltavan tutkimuksen yhteistyötä käytännön viljelyssä muun muassa rypsin ja rapsin osalta.

Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha Helenius esitteli Ympäristöministeriölle tehtyä agroekologisen symbioosin mallia ja sen tehtyä pilottia Hyvinkään Palopurossa. Mallissa energiatoimijat ja elintarvikejalostajat tuodaan lähelle tiloja ja muita symbioosin toimijoita, jolloin ketjussa syntyvät biomassat saadaan käyttöön energiana ja niiden ravinteet ja lannoitteet kierrätettyä. Kaupungistumisen vuoksi maaseudun elinvoima on valunut kaupunkiin ja myös rahavirrat pyörivät sen kontekstissa. Vahva ruoka-arvoketju maaseudulla säteilisi taloudellisia hyötyjä myös muihin arvoketjuihin alueella.


Veli-Pekka Suni kertoo parsanviljelystä Köyliön Vanhakartanossa.

Konkreettisia toimia tiloille nyt ja tulevaisuudessa

Kolmas osio seminaarista, Tehoa ja tuloksia ilmastotoimista, keskittyi Pyhäjärvi-instituutin tutkimustuloksiin ilmastopäästöjen vähentämisestä ja tulevaisuuden haasteisiin varautumisesta maatiloilla sekä päättyi katsaukseen tulevaisuudesta ruokatuotannon näkökulmasta.

Maatalouden osuus on noin 30 % Suomen ilmastopäästöistä, kertoi Pyhäjärvi-instituutin asiantuntija Oskari Lahtinen. Selvästi suurin lähde näille päästöille on turvepeltojen vapauttama hiilidioksidi, jonka vuoksi kotimaiseen maatalouteen kohdistuvista ilmastotoimista juuri turvepeltoviljelyn päästöjen vähentäminen on erityisen tehokas päästövähennyskeino. Tilakohtaisesti asia on kuitenkin monimutkaisempi, sillä ymmärrys tehokkaimmista päästötoimista vaatii tilakohtaisia laskentoja. Lahtinen kertoi 31 satakuntalaiselle tilalle tehdyistä elinkaariarvioinneista, joissa tiloille on tehty hiilijalanjälki-, rehevöitymispotentiaali- ja biodiversiteettilaskenta.

– Esimerkiksi eläintiloilla suurimmat ilmastoteot elinkaariarviointien perusteella ovat kotimaisen valkuaisen käyttö metsäkatoalueilta tuodun soijan sijasta ja kuiviketurpeen vähentäminen, Lahtinen totesi.

Seminaarin viimeisen katsauksen Pyhäjärvi-instituutin hanketoimintaan tarjosi kehittämispäällikkö Sauli Jaakkola, joka esitteli neljän vuoden salaojakastelun tilakoetta yhteistyöviljelijän pellolla. Muuttuva maatalouden toimintaympäristö määrittää, että jopa nykyisen tilanteen säilyttäminen vaatii toimia käytettävissä olevan kasteluveden ylläpitämiseksi. Tilakokeen tavoitteena on ollut yhteiskehittämisen mallin luominen ja jalostaminen, jossa tavoitteena satotason nosto sekä soveltavan tutkimuksen tekeminen ja jalkautus.

– Tilakokeen perusteella kustannukset viljelijälle olivat hyvin maltilliset ja salaojakastelu lisäsi tilan tuottoa, Jaakkola summasi.

Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius piti seminaarin viimeisen puheenvuoron liittyen tulevaisuuteen erityisesti ruoantuotannon näkökulmasta. Nykytilanteessa ollaan 70 vuotta eksponentiaalista kasvua takana, mutta toimintaympäristö muuttuu nyt radikaalisti monella eri rintamalla samaan aikaan. Myös maanviljelyn ja ruoantuotannon täytyy siirtyä uuteen aikaan vastaamaan ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin vähenemisen haasteisiin. Suomalaisen maatalouden pitäisi pyrkiä olemaan osa maailmanlaajuista liikettä, joka haastaa maatalouden menetelmiä positiivisella tavalla.


Seminaarin osallistujat pääsivät samalla tutustumaan Karin uuteen kampukseen Raumalla.

Seminaarin järjestäneet Pyhäjärvi-instituutin hankkeet:

 

Kirjoittaja: Ellinoora Havaste
Kuvat: Henna Ryömä ja Sanna Lipping